SIANKÄRSÄKÄÄRME

heterodon nasicus

Peter Paplanus (CC BY 2.0 DEED)

1/1

Levinneisyys: Pohjois-Amerikka

Elinikä: 10-15 vuotta

Koko: 60-90cm (naaraat suurempia)

Paino: 60-350g

Ruokavalio: Sammakkoeläimet, matelijat, jyrsijät

Aktiivisuus: Päiväaktiivinen

Sosiaalisuus: Yksineläjä

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

Siankärsäkäärme on melko pieni käärmelaji Pohjois-Amerikan avoimilta aroalueilta. Nimensä ne ovat saaneet siankärsältä näyttävästä kuonostaan jota ne käyttävät erityisesti kaiveluun.

Siankärsäkäärmeen ruokavalio luonnossa koostuu pääasiassa maahan kaivautuneista sammakkoeläimistä, mutta ne syövät myös liskoja, käärmeitä, matelijoiden munia sekä harvoin myös lintuja ja jyrsijöitä.

Sami Harju

1/1

Huomioithan että siankärsäkäärme on lievästi myrkyllinen käärmelaji! Kerromme lajin myrkyllisyydestä lisää tässä hoito-ohjeessa Myrkyllisyys-osiossa.

OLOSUHTEET

Siankärsäkäärme vaatii asumuksen, jossa se voi toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan - ja näistä tärkeimpiä ovat kaivelu, joten käärmeesi tarvitsee jonkinlaisen irtopohjamateriaalin. Ainoastaan karanteenin aikana olisi suotavaa käyttää muuta pohjamateriaalia, esim. talouspaperia, sillä tämä helpottaa käärmeen terveyden tarkkailua.

Terraarion ehdoton minimikoko riippuu itse käärmeen pituudesta, sillä käärmeen tulee pystyä suoristautumaan täysin terraariossaan. Siankärsäkäärme on kuitenkin aktiivinen laji, joka on liikkeellä myös päiväsaikaan, joten iso (ja hyvin sisustettu) terraario on erittäin suotavaa. Aikuisen koiraan terraarion tulisi mielellään olla vähintään noin 70x40x40cm, naaraan jopa 100cm leveä. Poikanen majoittuu pienemmässäkin, poikasen koosta riippuen esimerkiksi 45-60 cm leveässä asumuksessa.

Terraarion koko on pitkälti käärmekohtaista, mutta tärkeintä on, että käärme kykenee liikkumaan ja kaivautumaan vaivatta, eli terraario vaatii tarpeeksi paksun kerroksen irtopohjamateriaalia. Myös sisustustarvikkeet ovat tärkeitä, jotta käärme voi tuntea olonsa turvalliseksi terraariossaan. Näistä kerromme alempana lisää!

Angela Mazur (lahjoitettu kuva)

Robert Emerson (lahjoitettu kuva)

Angela Mazur (lahjoitettu kuva)

1/2

Hyviä terraariovaihtoehtoja ovat lasiset, MDF-kalustelevy-, sekä PVC-terraariot, riippuen täysin omistajan omista tarpeista. Kalustelevyterraariot ovat ihanteellisia esimerkiksi kissatalouteen, sillä kokolevykatto kestää kissan painon paremmin kuin lasiterraarion verkkokatto. Ne ovat myös suojaisampia, sillä niiden sivut ovat jo valmiiksi peitetty, toisin kuin lasiterraarioissa.

Vanha akvaario ei ole yleensä ihanteellinen asumus, sillä siankärsäkäärmeet voivat säikähtää ylhäältä tulevaa kättä hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Vanhojen akvaarioiden ilmanvaihto on usein myös puutteellinen, ellei ilmanvaihtoa osata itse jollain tavalla lisätä.

Tärkeää olisi myös muistaa, että terraarion tulee olla pakovarma! Suosittelemme hankkimaan terraarion oviin lukot, erityisesti jos taloudessa on myös muita eläimiä tai lapsia. Vaikka käärme ei kykenisi itse avaamaan raskaita liukuovia, lapsi tai lemmikkieläin voivat saada ne auki. Jos teet terraarion itse, tai käytät vanhaa akvaariota, varmista ettei missään ole käärmeen mentäviä rakoja ja että terraarion kansi on myös pakovarma.

LÄMMITYS

Siankärsäkäärme on vaihtolämpöinen eläin, joka tarkoittaa sitä, että niiden ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Oikeanlaiset lämpötilat ovat siksi käärmeille elintärkeitä!

Terraariossa tulisi olla selkeä lämmittelypaikka, johon käärme voi hakeutua nostattamaan ruumiinlämpöään esimerkiksi syömisen jälkeen. Lämmittelypaikan ideaalilämpötila on noin 32-34°C. Siankärsäkäärmeen terraario tarvitsee myös lämpögradientin, eli terraarion toisessa päädyssä tulisi olla viileämpää - viileän päädyn lämpötilan tulisi pudota 21-25 asteeseen, jotta käärme voi halutessaan säädellä ruumiinlämpöään.

Yöaikaan olisi hyvä, että terraarion lämpötila laskee hieman terraarion päiväajan lämmöistä. Ideaalisti yölämpötilat ovat noin 18-23°C välillä.

Jos yöaikainen lämpötila on liian matala, voit käyttää esimerkiksi DHP (deep heat projector)-lämmitintä. Myös CHP (ceramic heat emitter) on toimiva ratkaisu yölämpötilan ylläpitoon, sillä se ei tuota valoa, mutta se tuottaa vain IR-C lämpösäteitä ja soveltuu parhaiten ainoastaan peruslämpötilan ylläpitoon, ei lämmittelyalueelle.

Mutta mikä olisi hyvä lämmittelyalueen lämmönlähde? Ylhäältä tuleva lämpö on luonnollisin ja usein myös tehokkain lämmitysmuoto, ja hyviä vaihtoehtoja ovat vaikkapa lämpö- sekä halogeenilamput. DHP (deep heat projector) on myös hyvä ja tehokas lämmönlähde joka ei tuota valoa. Lämpömatot ja keraamiset lämmittimet eivät ole yksistään parhaita lämmönlähteitä - voit lukea täältä lisää!

KOSTEUS

Ilmankosteuden tulisi olla päiväsaikaan noin 30-50%. Lisäksi siankärsäkäärmeet hyötyvät kosteasta piilopaikasta, eli wetboxista, jossa ilmankosteus on muuta terraariota korkeampi. Wetboxin tarkoitus on auttaa käärmettä nahanluonnin aikaan, ja esimerkiksi omat siankärsäkäärmeemme käyttävät kosteaa piilopaikkaa mielellään nahanluonnin aikaan.

Muu terraariosta ei saisi kuitenkaan olla liian kosteaa, sillä siankärsäkäärme ei ole trooppinen matelija. Liian korkea jatkuva ilmankosteus voi altistaa hengitystieinfektiolle, ja jatkuvasti kostea pohjamateriaali voi altistaa suomumädälle. Ilmankosteus nousee herkästi erityisesti puuterraarioissa joissa ei ole verkkokattoa. Lyhytaikaisista ilmankosteuspiikeistä ei tule kuitenkaan heti huolestua, ja pieni vaihtelu ilmankosteudessa on jopa suotavaa.

Myös liian alhainen ilmankosteus on haitallinen ja voi aiheuttaa esimerkiksi nahanluontiongelmia. Liian kuiva pohjamateriaali voi pölytä ja aiheuttaa myös sitä kautta ongelmia. Matalaa ilmankosteutta esiintyy herkästi etenkin talviaikaan ja sitä voi ehkäistä terraarion sumuttelulla tai ison vesikipon avulla. Myös elävien kasvien hankinta sekä niiden kastelu terraariossa vaikuttaa positiivisesti ilmankosteuteen.

VALAISTUS

Lämmön lisäksi siankärsäkäärmeet tarvitsevat valoa luomaan päivärytmiä. Tämän voi toteuttaa monella tapaa, mutta suosittelemme UVB-valoa kaikille matelijoille, myös siankärsäkäärmeelle! UVB ei ole siankärsäkäärmeelle elintärkeää, mutta sillä on positiivisia vaikutuksia eläimen aktiivisuuteen ja se auttaa tuottamaan D3-vitamiinia käärmeen omassa elimistössä. Voit lukea lisää UVB-valaistuksesta täältä!

Usein siankärsäkäärmeille suositellaan käytettävän 6-7% vahvuista T5 UVB-putkea, mutta putken vahvuus riippuu monesta seikasta, kuten sijoitetaanko valo terraarion verkkokaton päälle vai terraarion sisälle ja kuinka kaukana UVB-putki on eläimestä. Joskus myös käärmeen värimuoto voi vaikuttaa asiaan ja erityisen valoherkille yksilöille voidaan suositella esimerkiksi Arcadian T5 2,4% putkea.

Arcadian sivuilla oleva Lighting Guide auttaa oikeanlaisen valon valinnassa, syötä vain matelijasi englanninkielinen tai tieteellinen nimi hakukenttään! Voit myös mitata UVI-lukeman Solarmeter-mittarilla. Siankärsäkäärmeen UVI-lukeman tulisi olla paistattelupaikalla 2-3 välillä. Solarmeter-mittareita voi joko ostaa itselle käyttöön tai esimerkiksi lainata Suomen Herppiharrastajien kautta.

POHJAMATERIAALI JA SISUSTUS

Siankärsäkäärme tarvitsee noin 10cm kerroksen pohjamateriaalia sillä kaivautuminen on sille lajityypillistä käyttäytymistä. Pohjamateriaalivaihtoehtoja on paljon, osa harrastajista käyttää esimerkiksi aspen snake beddingiä, snake chipsejä tai lignocelliä. Me suosittelemme myös luonnonmukaisempia vaihtoehtoja, esimerkiksi turve/hiekkasekoitusta tai valmiita pohjamateriaalisekoituksia. Tärkeintä on ettei pohjamateriaali olisi kovin pölyävää kuivana.

Jos haluat sekoittaa käärmeellesi itse edullisen pohjamateriaalin, voit käyttää siihen esimerkiksi Arcadian EarthMix Arid sekä leikkihiekkaa. Bioaktiivisessa terraariossa kannattaa käyttää myös salaojitusta, siihen soveltuu esimerkiksi Kekkilän Ruukkusora! Koska siankärsäkäärme on kaivautuva laji, tulee salaojitus eristää tukevalla kehikolla, jotta käärme ei pääse kaivautumaan siihen. Lue lisää bioaktiivisuudesta täältä!

Oikeanlainen sisustus auttaa käärmettäsi tuntemaan olonsa turvalliseksi. Yksi syömättömyyden syistä voikin olla liian avoin terraario.

Sami Harju

1/2

RUOKINTA

Siankärsäkäärmeet syövät luonnossa pääsääntöisesti sammakkoeläimiä ja niistä erityisesti erilaisia konnia. Ne syövät myös sammakkoja, salamantereita, matelijoita, munia, pieniä nisäkkäitä, lintuja ja myös hyönteisiä. Suurin osa niiden luonnollisesta ruokavaliosta kuitenkin koostuu juuri sammakkoeläimistä, mutta tätä on vaikea toteuttaa erityisesti Suomessa.

Vankeudessa siankärsäkäärme syö yleensä hiirtä. Sopiva hiiri on noin 10-15% siankärsäkäärmeen kokonaispainosta tai se on enintään yhtä paksu kuin käärmeen kehon paksuin kohta.

Liian suuri ruokaeläin voi aiheuttaa ruoan regurgiaation eli oksentamisen. Oksentaminen on hyvin rankkaa käärmeelle ja olisi hyvä, että se ei koskaan pääsisi tapahtumaan. Myös ruokinnan jälkeinen käsittely on riskialtista ja voi aiheuttaa oksentamisen - odota aina 2-3 päivää ruokintapäivän jälkeen ennen kuin käsittelet käärmettäsi!

Emme suosittele käärmeen siirtoa terraarion ulkopuolelle erilliseen ruokintalaatikkoon sillä se altistaa stressille ja oksentamiselle. Ruokinnan ajaksi siirtely ei ole lainkaan tarpeellista! Jos olet huolissasi että käärme nielee pohjamateriaalia, voit käyttää vaikka lautasta ruokinnan yhteydessä.

TIIVISTETTY OSTOSLISTA

- sopivan kokoinen terraario

- irtopohjamateriaali

- piiloja, tekokasveja, kiipeiltävää...

- vesiastia

- lämpölamppu

- suojahäkki tai valaisinkupu keraamisella kannalla

- himmentävä termostaatti

- digitaaliset lämpömittarit molempiin päätyihin

- digitaalinen kosteusmittari

- infrapunalämpömittari/pistooli

- valaistus (mieluusti myös T5 UVB 2,5-6%!)

- sumutinpullo

- pihdit/pinsetit ruokintaan

- keittiövaaka

- kuljetusta varten tyynyliina, pyyhkeitä ja muovilaatikko

- pakastehiiriä

- halutessasi lisäravinteet

NAHANLUONTI

Siankärsäkäärmeet luovat nahkansa säännöllisin väliajoin kasvaessaan ja pitääkseen yllä suomujensa terveyttä. Ensimmäisiä nahanluonnin merkkejä ovat käärmeen harmaantunut keho sekä harmaat/sinertävät silmät, jolloin käärme näyttää "zombimaiselta" - tämä johtuu siitä, että käärme luo nahkansa myös silmien päältä.

Ne voivat olla ärtyneitä ja käyttäytyä puolustautuvasti, sillä käärmeet tuntevat olonsa epämukavaksi nahanluonnin aikaan eivätkä esimerkiksi näe kunnolla. Käärmeesi saattaa siis piilotella enemmän ja menettää ruokahalunsa, josta ei tulisi huolestua. Jos käärmeen ruokintapäivä sattuu nahanluonnin aikaan ja olet ehtinyt jo sulattaa hiiren, voit kokeilla tarjota sitä, mutta käärmeellä ei välttämättä ole ruokahalua.

Terraarion olosuhteiden ollessa kunnossa nahanluonnin tulisi onnistua ongelmitta. Onnistuneen nahanluonnin tunnistat siitä, että käärme on luonut nahkansa yhtenä kappaleena - muista tarkistaa erityisesti silmät sekä hännänpää, sillä ne ovat alueita joihin vanha nahka jää helpoiten jumiin.

Moni harrastaja käyttää myös wetboxia, eli kosteaa piilopaikkaa, käärmeensä terraariossa. Kyseiset piilot ovat erittäin tärkeitä esimerkiksi leopardigekolle, ja myös siankärsäkäärme voi hyötyä kosteasta piilopaikasta nahanluontinsa aikaan, joten suosittelemme niiden käyttöä!

KÄSITTELY JA KÄYTTÄYTYMINEN

Huomioithan, että siankärsäkäärme on lievästi myrkyllinen! Käytä käsiteltäessä tarvittaessa paksuja käsineitä sekä käärmekoukkua. Me emme suosittele paljain käsin käsittelyä, sillä vaikka sen myrkky on lievää, kyseessä on kuitenkin myrkyllinen eläin. Lisäksi käärmekoukku on yleensä vähemmän uhkaava asia ihmisen käteen verrattaessa, ja käärme sietää koukulla käsittelyä paremmin.

Siankärsäkäärmeitä kutsutaan usein draamakuningattariksi, ja sitä ne välillä ovatkin. Kesykin käärme voi sihistä ja puhista terraariossaan, mutta rauhoittuu kun sen nostaa pois terraariostaan. Jos käärmeesi vaikuttaa puolustautuvalta tai on muuten hankala käsiteltävä, suosittelemme ehdottomasti käyttämään oikeanlaisia välineitä käärmeen käsittelyyn ja siirtelyyn. Huomioithan myös, että osa käärmeistä ei ole koskaan käsiteltävissä - jokainen käärme on yksilö, eikä kaikkien ole tarve sietää ihmistä.

Käärmettä lähestytään rauhallisesti alapuolelta käärmekoukun kanssa, sujauttaen koukun käärmeen alle joko edestä tai sivusuunnasta. Alhaalta lähestyminen on vähemmän pelottava, sillä siankärsäkäärme on saaliseläin ja ne voivat kokea ylhäältä tulevan liikkeen ahdistavana. Ole rauhallinen ja vältä pitämistä käärmettä sen pään tai hännän alueen varassa, sillä tämä voi stressata tai jopa vahingoittaa käärmettä. Älä tuo käärmettä kasvojen tai kaulan lähelle!

Siankärsäkäärme voi olla vikkelä liikkeissään, ja tämä pätee erityisesti pieniin poikasiin, joiden käsittely koukulla voi olla vaikeaa tai melkein mahdotonta. Näissä tapauksissa voit kokeilla esimerkiksi ajaa käärmettä koukun avulla erilliseen muoviastiaan muun muassa painon tarkistamisen ajaksi.

MYRKYLLISYYS

Siankärsäkäärme on lievästi myrkyllinen käärmelaji, josta tulee olla tietoinen ennen lajin hankintaa. Siankärsäkäärme käyttää myrkkyään saalistaakseen pieniä sammakkoeläimiä, jolla se tainnuttaa ja tappaa saaliinsa ennen syömistä, eli kyse ei ole itsepuolustukseen liittyvästä asiasta. Sen myrkky itsessään ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta voi aiheuttaa (usein vain lieviä) oireita.

Puolustautuessaan siankärsäkäärme mieluummin esittää kuollutta, eli se kääntyy vatsa ylöspäin, avaa suunsa ja erittää hyvin pahanhajuista lemua kloaakistaan, joka saa petoeläimet kaikkoamaan. Toinen tapa, millä siankärsäkäärme voi puolustautua, on pyrkiä näyttämään mahdollisimman suurelta ja uhkaavalta muun muassa sihisemällä ja levittämällä päänsä littanaksi, muistuttaen hieman hassun näköistä kobraa, mutta käärme harvoin puree ihmistä puolustautuakseen.

Laji voi kuitenkin olla hyvin motivoitunut ruokaan, erityisesti naaraspuoliset yksilöt, ja joskus ne voivat luulla lähestyvää kättä saaliseläimeksi. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun olet juuri käsitellyt käärmeen ruokaa ja kätesi haisevat hiirelle. Käytä käärmekoukkua sekä suojahanskoja, jos olet ollenkaan epävarma! Ruokkiessa tarjoa ruokaeläimet aina pinseteistä!

Siankärsäkäärme on "takamyrkkyhampainen" laji, mutta tämä ilmaisu on hieman epämääräinen, sillä niiden myrkky ei tule niiden hampaista vaan syljestä. Käärme käyttää purressaan sen suun takaosassa olevia pidempiä liikkuvia hampaita, ja se joutuu pureskelemaan hetken ennen kuin se saa hampaansa saaliiseen. Tämä on siksi, koska laji on kehittynyt puhkaisemaan itsepuolustuksena paisuvan konnan ihon, jotta saalis olisi helpompi niellä.

Minkälaisia oireita siankärsäkäärmeen purema voi aiheuttaa? Yksikään siankärsäkäärme ei ole tiedettävästi tappanut ihmistä, joten sen myrkky itsessään ei ole kovin voimakasta ihmisen näkökulmasta - sitähän ei ole tarkoitettu nisäkkäiden saalistamiseen! Kyseessä on kuitenkin myrkky, eli se aiheuttaa myös ihmisissä reaktion.

Usein sekä puremaa että sen voimakkuutta verrataan ampiaisen pistoon, mutta tämä on ehkä hieman huono tapa ilmaista asia; ampiainen ja siankärsäkäärme ovat hyvin erilaisia eliöitä ja niiden myrkky on erilaista ja vaikuttaa eri tavoin. Molemmat voivat kuitenkin aiheuttaa oireita, jonka vuoksi osa harrastajista voi verrata näitä toisiinsa.

Damian Zielińskin tutkimuksen perusteella siankärsäkäärmeen purema, kun se on kyennyt erittämään myrkkyä ihmisen verenkiertoon, voi aiheuttaa muun muassa turvotusta, mustelmia, rakkuloita, kutinaa sekä alueen kipuilua ja arkuutta. Näistä oireista yleisimpiä ovat olleet lievä turvotus ja kipuilu. Vaikka käärmeen myrkky ei ole itsessään ihmiselle vaarallinen, on aina pieni mahdollisuus että se aiheuttaa vakavan allergisen yliherkkyysreaktion eli anafylaktisen sokin. Tämän voi saada myös esimerkiksi ampiaisen pistosta, ruoka-aineista tai lääkkeistä, eli kyseessä ei ole vain siankärsäkäärmettä koskeva asia. Lue anafylaktisesta sokista lisää Terveyskirjastosta!

Mitä sitten tehdä, jos siankärsäkäärme puree?

Paras tilanne olisi, ettei käärme pääse puremaan ollenkaan, mutta jos näin on sattunut käymään, purematilanteessa ei kannata panikoida! Vaikka siankärsäkäärme sattuisi puremaan ja rikkomaan ihoa, kestää hetken ennen kuin se kykenee erittämään myrkkyä ihmisen elimistöön. Tärkeintä olisi siis ettei käärmeen anna pureskella ihoa kovin pitkään. Mitä tahansa teet, älä riuhdo tai revi käärmettä irti, sillä voit satuttaa sitä vakavasti!

Siankärsäkäärmeen saa irti melko vaivattomasti muutamalla eri tekniikalla, joista ensimmäiseen et tarvitse apuälineitä: käärmeen saa melko helposti irti, kun otat sitä varovasti päästä kiinni (esimerkiksi etusormella käärmeen kuonosta ja peukalolla pään takaa) ja nostat käärmeen päätä ensin varovasti ylös (tämä irroittaa käärmeen hampaat ihostasi), tämän jälkeen taaksepäin.

Toinen tapa irroittaa käärme on kaatamalla viileää vettä sen pään päälle, jonka pitäisi saada käärmeen irroittamaan otteensa itsenäisesti. Voit tehdä tämän esimerkiksi vesihanan alla.

Jos sinulla tulee anafylaktisen sokin oireita, muun muassa äkillistä ihon laajaa punoitusta, kutinaa, nokkosihottumaa, oksentelua, ripulia, yskimistä, hengityksen vinguntaa tai muita hengitysoireita, ole välittömästi yhteydessä yleiseen hätänumeroon, 112.

SUKUPUOLEN MÄÄRITYS

Siankärsäkäärmeen sukupuoli voidaan tarkistaa hännän pituuden sekä käärmeen aikuiskoon perusteella.

Naaraat ovat kookkaampia ja niiden häntä on huomattavasti lyhyempi ja tyvestä paksumpi kuin koiraalla, kun koiraat ovat pienikokoisia ja niiden häntä on pitkä ja kapea. Käärmeen häntä alkaa sen kloaakin jälkeen.

On olemassa myös muita tapoja selvittää käärmeen sukupuoli, sillä visuaalinen sukupuolenmääritys ei ole aina tarkka - osa koiraista on lyhythäntäisempiä ja naaraalla voi olla pidempi häntä. Poppaus ja sondaus ovat muilla käärmelajeilla melko tavallisia sukupuolenmäärityskeinoja, siankärsäkäärmeellä se voi olla kuitenkin vaativaa niiden pienen kokonsa vuoksi.

Jätäthän poppauksen ja sondauksen kokeneille harrastajille jos et ole täysin varma mitä olet tekemässä! Poppaus onnistuu vain käärmeen ollessa hyvin nuori, ja erityisesti sondaus voi vahingoittaa käärmettä osaamattomissa käsissä.