Matelijan sosiaalisuus
Hyötyvätkö matelijat lajitoverin seurasta?
Oletko miettinyt, että tarvitseeko suomuinen ystäväsi lajitoverin seuraa? Tai oletko kenties kuullut eläinkaupan tai kasvattajan kertovan, että leopardigekkoja tai kääpiöparta-agamia voi pitää useampia samassa terraariossa? Tämä aihe on maailmanlaajuisesti harrastajien kesken kiistelty ja tutkimustietoa löytyy yleiseen tapaan melko niukasti.
Tällä sivulla pohditaan yleisellä otteella tavanomaisimpien lemmikkimatelijoiden sosiaaliuutta ja käyttäytymistä vankeudessa ja luonnossa.
HAKEMISTO
-
Mitä sosiaalinen käytös on?
-
Biologia ja evoluutio
-
-
Kommunikointi
-
Reviirikäyttäytyminen
-
Lisääntymiskäyttäytyminen
-
Jälkikasvusta huolehtiminen
-
-
Sosiaalinen käytös vankeudessa
-
Resurssit ja tilantarve
-
Lisääntyminen
-
-
Sosiaalinen käytös lajeittain
-
Leopardigekko
-
Parta-agama
-
Sukkanauhakäärme
-
Surugekko
-
MITÄ SOSIAALINEN KÄYTÖS ON?
Ennen kuin syvennymme matelijoiden sosiaalisuuteen, ja siihen tarvitsevatko ne vankeudessa lajitovereita, on hyvä ymmärtää että mitä sosiaalinen käyttäytyminen käytännössä on. Jokainen matelija kykenee ainakin jossain muodossa sosiaaliseen käyttäytymiseen, eli kaksi tai useampi saman lajin yksilöä ovat jollain tavoin vuorovaikutuksessa keskenään esimerkiksi lisääntymisen, saalistuksen tai reviilitaistelun merkeissä.
Sosiaalinen käytös auttaa myös selviytymään karussa luonnossa. Miljoonien vuosien aikana eri eläinlajit ovat kehittäneet lukuisia tapoja jotka auttavat lajin yksilöitä pysymään hengissä. Nämä tavat voivat liittyä muun muassa viestintään, saalistukseen, soidinmenoihin, reviirinsä puolustamiseen tai jälkeläistensä suojelemiseen. Erityisesti muurahaisten, termiittien ja mehiläisten sosiaalinen elämä on hyvin mielenkiintoista, sillä ne ovat monimutkaisia ja nämä eläimet muodostavat omia toimivia yhteiskuntiaan.
Nisäkkäiden sosiaalista elämää on tutkittu jo pitkään ja asiasta löytyy runsaasti tietoa, mutta matelijoista tutkimustietoa on erittäin vähän. Matelijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään vähintään lisääntymisen merkeissä, ja lisääntymiskäyttäytymistä voi olla esimerkiksi koiraspuolisen parta-agama pään nyökyttely naaraalle. Kaikkea lisääntymiskäyttäytymistä ei ihminen edes huomaa, sillä matelijat voivat kommunikoida keskenään feromoneilla. Tämä feromonipohjainen kommunikointi lukeutuu myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen!
Matelijoilla esiintyy myös reviirikäyttäytymistä ja lajitovereiden välisiä hierarkioita eli sosiaalisia arvojärjestyksiä. Eri lajien sosiaalisuudessa on suuriakin eroja, vaikka ne olisivat läheistä sukua toisilleen. Osa lajeista vartioi pesää tai jopa huolehtii poikasistaan - esimerkiksi krokotiiliskinkki tribolonotus gracilis, ja esimerkiksi eräs sinikieliskinkkilaji tiliqua rugosa on yksiavioinen, eli naaras pariutuu vuosi toisensa jälkeen saman koiraan kanssa! Matelijoissa on kuitenkin paljon niitäkin lajeja, joissa saman lajin yksilöt ovat kosketusetäisyydellä pääosin ainoastaan lisääntymiskaudella.
Lajit voidaan siis jakaa karkeasti sosiaalisiin ja yksineläjiin, mutta nämä termit eivät vielä kerro kaikkea niiden sosiaalisesta käyttäytymisestä - ja kun puhumme erityisesti matelijoiden sosiaalisesta käyttäytymisestä, varteenotettavaa ja luotettavaa tutkimustietoa on erittäin vähän.
Olemme kuitenkin keränneet tietoa useista lähteistä, niin tieteellisistä artikkeleista kuin viimevuosien kirjallisuudesta, jonka vuoksi kykenemme kirjoittamaan tieteelliseen faktaan pohjautuvaa tietoa matelijoiden sosiaalisuudesta ja lajikumppanin tarpeesta!
BIOLOGIA JA EVOLUUTIO
Matelijat ovat kehittyneet sammakkoeläimistä, ja ne olivatkin ensimmäisiä täysin maaelämään sopeutuneita selkärankaisia. Ne jakautuvat kahteen nelijalkaisten ylälahkoon: krokotiilieläimet (sekä linnut) ovat arkosaureja, kun taas käärmeet, liskot ja tuatarat ovat lepidosaureja. Kilpikonnat kuuluvat sen sijaan kladiin nimeltä archosauromorpha, joka kattaa myös arkosaurit - kilpikonnien synty on vielä hieman mysteeri, mutta tutkimuksien mukaan ne ovat lähempänä arkosaureja kuin lepidosaureja.
Nämä eroavat toisistaan useallakin eri tavalla, sillä lepidosaurit esimerkiksi luovat nahkansa, kun arkosaurit taas eivät - mutta miten nämä ylälahkot liittyvät matelijoiden sosiaalisuuteen? Arkosaurit eroavat lepidosaureista siinä, että kaikki arkosaurit huolehtivat poikasistaan, kun lepidosaureista samankaltaista käytöstä esiintyy huomattavasti vähemmän tai lievemmissä muodoissa.
Kaikki matelijat (lintuja lukuunottamatta) ovat vaihtolämpöisiä, eivätkä ne siis tarvitse energiaa ylläpitääkseen ruumiinlämpöään. Osa suuremmista lajeista kykenee kuitenkin säätelemään ruumiinlämpöään muutamilla asteilla - esimerkkeinä tästä muun muassa argentiinan mustavalkoinen tegu (salvator merianae), jotkin suurikokoiset käärmelajit sekä merikilpikonnat! Erityisesti eräiden liskolajien sekä tuataran lämmönsäätelyyn liittyy niin sanottu "kolmas silmä", eli elin matelijan päässä, jolla ne todennäköisesti aistivat ainakin valoa.
Matelijat ovat ajan saatossa kehittäneet itselleen muitakin erikoisuuksia, jotka erottavat ne muista eläinlajeista. Käärmeet kykenevät liikuttamaan leukojensa sivuja itsenäisesti toisiinsa nähden, ja vaikka käärmeellä ei ole korvia, ne kykenevät aistimaan värähtelyjä joiden avulla käärme kykenee löytämään saaliinsa. Krokotiilieläimet käyttävät infraääntä kommunikointiin, ja esimerkiksi vesikilpikonnat kuulevat paremmin vedessä kuin maalla.
Matelijoiden kemialliset aistit ovat erityisen monimutkaisia, eikä niitä voi kuvailla pelkästään haju- tai makuaistiksi. Krokotiilit ja komodonvaraani (varanus komodoensis) kykenevät haistamaan raadon jopa satojen metrien päästä! Käärmeillä, liskoilla, kilpikonnilla ja tuataralla on vomeronasaalielin eli jakobsonin elin, joka sijaitsee suulaessa / nenän väliseinämässä. Ne kykenevät tämän elimen ansiosta aistimaan erityisesti feromoneja. Käärmeiden ja liskojen kielen lipominen liittyy tähän vahvasti, ja se antaa matelijoille tärkeää tietoa niiden ympäristöstään. Se esimerkiksi auttaa koirasta seuraamaan naaraan feromonijälkiä, tai myrkyllinen käärme kykenee löytämään ja tunnistamaan puremansa hiiren muiden hiirien hajujälkien joukosta.
Matelijan aivot. Millaiset ne ovat ja kokeeko matelija tunteita kuten iloa, surua tai ahdistusta? Entäpä tunnistaako se lajitoverinsa tai omistajansa? Matelijoiden älykkyyttä ja tuntemuksia tutkitaan yhä, eikä niiden tunne-elämää ja sosiaalista elämää ymmärretä vielä täysin.
Matelijoiden aivot ovat nisäkkäisiin ja lintuihin eläinlajeihin verrattaessa pienempiä, joka on ymmärrettävästi saanut ihmiset ajattelemaan, että ne ovat yksinkertaisia eliöitä ja "vähemmän älykkäitä" verrattaessa muihin eläinryhmiin.
Älykkyys ei riipu kuitenkaan pelkästään aivojen koosta, ja matelijat ovat aivojensa pienestä koosta huolimatta melko älykkäitä. Niiden aivot rakentuvat eri tavalla kuin nisäkkäiden, ja lintujen tavoin ne käyttävät aivojensa pinta-alaa tehokkaasti hyödykseen.
Matelijat kykenevät monimutkaiseenkin kognitiiviseen käyttäytymiseen ja ne voivat myös oppia asioita - matelijoita on mahdollista kouluttaa tulemaan luokse ja ne osaavat ratkoa eläinten yksinkertaisia älypelejä! Krokotiilieläimet houkuttelevat perämateriaaleja etsiviä haikaroita keppien avulla, ja niiden ajatellaan kykenemään esimerkiksi leikkimiseen niin esineillä sekä sosiaalisesti lajitovereiden kesken.
Matelijoiden säilömuistia, eli pitkäkestoista muistia, ei ole tutkittu vielä erityisesti, mutta on huomattu että kilpikonnat kykenevät muistamaan jopa kymmenen vuoden takaisen koulutuksen. Matelijat muistavat ja oppivat välttämään ikäviä asioita, mutta ne oppivat myös tunnistamaan ihmisiä ja luottamaan omistajaansa, kun ne yhdistävät ihmisen johonkin miellyttävään - esimerkiksi ruokaan.
teksti
SOSIAALINEN KÄYTÖS LUONNOSSA
Luonnossa matelijoilla ei ole terraarioasumuksen tuomia rajoitteita niille käytettävissä olevasta tilasta, joten ne voivat vapaasti kulkea ja tutkia niiden ympäristöä ja valita rajattomista piilo- ja paistattelupaikoista. Luonnossa ne myös lähes väistämättä törmäävät lajikumppaneihin. Nämä kohtaamiset voivat tapahtua monenlaisissa eri merkeissä - osa väistää toisiaan, osa kamppailee reviiristä ja osa havittelee parittelukumppania.
Miten sosiaalinen käytös sitten näkyy luonnonvaraisissa matelijoissa, ja kuinka tärkeää se on niille sekä niiden terveydelle?
KOMMUNIKOINTI
Luonnonvaraiset matelijat kommunikoivat eli ovat vuorovaikutuksessa keskenään - yleisimmin parittelukumppanien, kilpailijoiden, vanhempien ja jälkeläisten välillä. Kommunikointia tapahtuu kuitenkin myös vaikkapa saalistajan ja saaliin välillä. Eri lajitkin voivat kommunikoida keskenään, ja esimerkiksi alligaattorit ja krokotiilit kykenevät ymmärtämään toisiaan, vaikka ne erkanivat toisistaan yli 70 miljoonaa vuotta sitten!
Kommunikointi on välttämätöntä, sillä sen avulla lisko voi kertoa lajikumppanilleen esimerkiksi poistumaan tämän reviiriltä - parta-agama kommunikoi rivakalla pään nyökyttelyllä, sen parta voi muuttua pikimustaksi ja äärimmäisissä tapauksissa se levittää kylkiluunsa näyttäytyäkseen mahdollisimman isona ja uhkaavana. Tämä on sanatonta eli nonverbaalia viestintää, ja näin parta-agama kommunikoi elekielellä, ettei vastustajan tai saalistajan kannata tulla lähemmäksi.
Matelijat käyttävät lajinsisäiseen kommunikointiin niin visuaalisia, kemikaalisia kuin kuulo- ja tuntoaistin kautta välittyvää kommunikointia. Visuaalinen kommunikointi ja elekieli voivat olla erilaisia asentoja, kuten parta-agama joka levittää kylkiluunsa puolustusasentoon, tai levitettäviä helttoja, kuten karolinananolislisko-koirailla. Tämä kommunikointitapa on erityisen yleinen liskoilla ja tuataralla.
Esimerkiksi jemeninkameleontti kommunikoi väreillään, ja naaras voi joko kieltäytyä tai hyväksyä koiraan paritteluyrityksistä vaihtamalla väriään.
Osa lajeista käyttää myös UV-säteilyä kommunikointiin, ja kameleonttien harjas heijastaakin UV-valoa. Esimerkiksi platysaurus broadleyin kurkkupuoli heijastaa UV-valoa, ja tämä kertoo muille koiraille kyseisen yksilön taistelukunnosta.
Ääntely ja kuuloaisti ovat myös tärkeitä välineitä kommunikointiin ja ne ovat pääasiassa ääntelyä, kuten tokeegekkokoiraan korkeaääninen "to-kee!" kutsuhuuto, tai käärmeen sihinä sen tuntiessaan olonsa uhatuksi. Joskus visuaalisen ja auditiivisen kommunikoinnin rajat voivat kuitenkin olla epäselviä: matelijat yleensä aistivat värähtelyt ja infraäänet tuntoelimillä korviensa sijaan. Käärmeellä ei ole korvia, mutta se aistii värähtelyjä kun leuan ja korvaluun jäänteet liikkuvat ja välittävät äänen sisäkorvaan
Matelijat ovat erikoistuneet erityisesti feromoneilla tapahtuvaan kommunikointiin, jota ihminen ei voi silmämääräisesti havaita. Useilla liskolajeilla (erityisesti koirailla) onkin feromonirauhaset niiden takajalkojen välissä, kloaakin yläpuolella. Osa lajeista lisäksi viestii ulosteellaan merkatakseen vaikkapa reviiriään.
REVIIRIKÄYTTÄYTYMINEN
Reviirikäyttäytyminen on yleensä lajinsisäistä käyttäytymistä, jossa yksilö puolustaa omaa elinaluettaan lajin toiselta yksilöltä. Useimmat matelijat pyrkivät välttelemään konfliktia ja mieluummin pakenevat kuin taistelevat, mutta jos pakomahdollisuuksia ei ole, jäljelle jää vain taistelu. Useiden lajien kohdalla tämä korostuu erityisesti koiraiden kesken, mutta myös naaraat voivat taistella reviiristä sekä sen resursseista.
teksti
teksti
LUONNON OLOSUHTEET VS VANKEUS
Luonnossa matelijoilla ei ole terraarioasumuksen tuomia rajoitteita niille käytettävissä olevasta tilasta. Ne voivat vapaasti kulkea ja tutkia niiden ympäristöä, valita rajattomista piilo- ja paistattelupaikoista. Jos esimerkiksi leopardigekko kohtaa
LOPPUPOHDINTA
teksti
LÄHTEITÄ
Doody J. Sean, Dinets Vladimir, Burghardt Gordon, 2021. The Secret Social Lives of Reptiles. Johns Hopkins University Press.
Khan Muhammad Sharif, 01/2009. Natural history and biology of hobbyist choice leopard gecko. Herpetological Laboratory
Koenig Walter, Dickinson Janis. Animal social behavior. Encyclopedia Britannica
Sinclair Liam, Howard Jonathan, 07/2023. Bearded Dragon Cohabitation - Should You? Reptiles and Research
Sinclair Liam, 03/2024. Can Leopard Geckos Live Together? Reptiles and Research
Dinets Vladimir, 01/2015. Play behavior in crocodilians. ResearchGate
Deyatima Ghosh, 01/2023. Understanding reptile intelligence can aid conservation and safeguard ecosystems (commentary). Monogabay