Kuningaspyton
python regius
Levinneisyys: Länsi- ja Keski-Afrikka
Elinikä: 15-30 vuotta
Koko: koiraat noin 100-130cm, naaraat 110-140cm
Paino: 1-3kg
Ruokavalio: Jyrsijät, vaihtelevasti pienet linnut
Aktiivisuus: Hämäräaktiivinen
Kuristajakäärme, myrkytön
Yksineläjä
JOHDANTO
Kuningaspytonit ovat kotoisin Länsi- ja Keski-Afrikasta, jossa niitä tavataan vaihtelevasti trooppisemmissa metsissä, hieman kuivemmilla niityillä sekä viljelyalueilla. Ne usein piileskelevät päiväsaikaan kasvillisuuden, oksien ja kivien seassa kaivautuneena, mutta kuningaspytonit ovat myös semi-arboreaalisia eli osittain puissa eläviä käärmeitä. Tukevasta kehosta huolimatta kuningaspytonit kiipeävät ja luonnossa metsästävät maanpinnan lisäksi välillä myös puissa.
Helposti käsiteltävän luonteen, myrkyttömyyden, kohtalaisen pienen kokonsa ja lukuisten kauniiden värimuotojen ansiosta kuningaspyton on nykyisin maailmanlaajuisesti suosituin lemmikkikäärme viljakäärmeiden ohella. Ikävä kyllä suosionsa vuoksi kuningaspytonit päätyvät myös usein kodinvaihtajan kierteeseen ja puutteellisiin olosuhteisiin. Nämä kauniit käärmeet ovat erinomaisia lemmikkejä, kun niiden melkoisen tarkkoihin olosuhdevaatimuksiin ja hoitoon perehtyy kunnolla.
Huomioithan että kuningaspyton on CITES B-laji! Varmistathan käärmeesi alkuperän ennen ostopäätöstä!
OLOSUHTEET
Viimeisin minimikoko kuningaspytonin asumukselle on 120x60x60cm, mutta nyrkkisääntönä tulisi kuitenkin pitää sitä, että käärme kykenee venyttämään itsensä suoraksi asumuksen leveimmälle sivulle. Silloinkin isompi on aina parempi, sillä kuningaspytonit hyödyntävät oikein sisustettuna ja -hoidettuna kaiken tilan, mikä niille annetaan! Nuoren ja pienemmän käärmeen voi laittaa sen loppuelämän täysikokoiseen terraarioon, kunhan se on sisustettu oikein ja pakovarma, mutta vaihtoehtoisesti ja yleensä vähemmän lompakkoystävällisesti pientä pytonia voi pitää pienemmässäkin terraariossa. Silloin asumuksen kokoa on päivitettävä käärmeen pituuskasvun mukaisesti. Ennen käärmeen hankkimista kannattaa siis huomioida se, että nämä matelijat voivat kasvaa reilusti yli metrin pituisiksi ja näinollen vaativat paljon tilaa ja rahaa.
Vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa (Animal-appropriate housing of ball pythons) selvitettiin käytöksellisiä eroja kuningaspytoneiden pitämisestä niin sanotuissa "räkkisysteemeissä" (jotka ovat erityisesti kasvattajien kesken suosittu asumismuoto näille käärmeille), verrattuna käärmeen kokoon suhteutettuun, sisustettuun, lämmitettyyn ja valaistuun terraarioon. Tutkimuksessa havaittiin selkeitä positiivisia parannuksia käärmeen aktiivisuudessa, kun asumus on suhteutettu käärmeen kokoon ja sisustettu oikein. Ne muun muassa kiipeilevät ja kaivautuvat, tutkivat aktiivisesti ympäristöään ja jopa paistattelevat lämpölampun ja UVB:n alla. Kuningaspytonit eivät stressaannu liian isoissa terraarioissa, kuten vielä kuulee sanottavan. Ainoastaan liian avoimeksi jätetty tila aiheuttaa stressiä.
Muovilaatikot eivät ole sovelias asumus, muuten kuin lyhytaikaisesti poikaselle esimerkiksi kasvatustoimiminnassa. Käärmeen on pystyttävä venyttämään itsensä suoraksi yhdelle sivulle, tilaa on oltava kiipeilyyn ja kaivautumiseen, sekä asumuksessa on pystyttävä käyttämään ylhäältäpäin tulevaa lämmönlähdettä, joista kerron lisää alempana. Muovikannet eivät tähän sovellu, puhumattakaan UVB:n tarjoamisesta, joka ei läpäise mitään kiinteää estettä.
Paras vaihtoehto on lasi, PVC tai MDF-kalustelevyterraario tiivistettynä kosteuden kestämistä varten tai esimerkiksi itse rakennetty vesivaneriterraario. Tärkeimmät huomioitavat seikat ovat siis käärmeen vaatima tila, ylhältä tulevan lämmön mahdollisuus, sekä kosteuden kestäminen. Muista myös, että ylhäältä kurottava käsi voi olla pelottava käärmeelle! Tämä on vanhojen akvaarioiden ikävä puoli. Edestä avattavia terraarioita on myös helpompi huoltaa (esim. veden vaihto).
LÄMMITYS
Terraarioon tulee toteuttaa lämpötilagradientti, eli niin sanottu kylmä pääty ja lämmin pääty. Kuningaspytonit ovat matelijoina vaihtolämpöisiä, eli niiden kehonlämpötila vaihtuu ympäristön mukaan eivätkä ne itse kykene ylläpitämään ja säätelemään lämpötilaansa. Väärät lämpötilat johtavat yleisimmillään kuningaspytonin kieltäytymiseen ruoasta, vähentyneeseen aktiivisuuteen tai lisääntyneeseen stressiin, sekä pahimmillaan vakavaan sairastumiseen tai jopa kuolemaan. Oikea lämpötila on kriittistä käärmeen ruoansulaukselle.
Lämmin pääty: 30-32°C
Paistattelupaikan pintalämpötila: 35-40°C
Kylmä/viileä pääty: 22-26°C
Yölämpötila: 21-26°C
Öisin ei tarvitse lisälämmitystä, kunhan huoneenlämpö ei putoa alle 21°C, on erittäin suotavaa antaa lämpötilojen pudota yöaikaan aivan kuten luonnossa. Lämpögradientti muodostuu yleensä luonnostaan terraarioon, jos se on riittävän pitkä ja lämmönlähde on valittu ja suhteutettu oikein terraarion kokoon nähden. Toisinsanoen yleensä riittää, kun lämpimään päätyyn tuodaan lämmitin ja kylmän päädyn annetaan olla sellaisenaan ilman lämmitintä. Liian pienessä terraariossa lämpötilagradientti ei välttämättä pääse toteutumaan, eli tuotettu lämpö ei pääse haihtumaan riittävän viileäksi terraarion toisessa päässä, mikä puolestaan voi vaikuttaa käärmeen käyttäytymiseen negatiivisesti.
"Lämmitys ja valaistus" -välilehdeltä löydät perinpohjaiset selitykset eri lämmitysmuodoista ja niiden haitoista/hyödyistä, sekä tarkemmin tietoa valaistuksesta, termostaateista ja UVB:stä.
Tiivistettynä tarvitset kuningaspytonille ylhäältä tulevan lämmönlähteen, joka tuottaa infrapunan tyyppejä IR-A ja IR-B, kuten esimerkiksi Arcadia -merkin halogeenilämpölamppu tai deep heat projector. Halogeeni tuottaa kaikista saatavilla olevista vaihtoehdoista eniten IR-A säteilyä, joka läpäisee ihon pinnan kaikkein tehokkaimmin lämmittäen syvälle kudoksiin koko eläimen. Tämä jäljittelee auringon tuottamaa lämpöä parhaiten. Pidä mielessä, ettei valoa tuottava lämmitin saa ikinä olla päällä öisin! Jos tarvitaan lisälämmitystä yöaikaan, niin Arcadia:n deep heat projector on siihen paras valoa tuottamaton lämmitysvaihtoehto.
Vaikka kuningaspytonit ovat hämäräaktiivisia, ne hakeutuvat kyllä paistattelemaan suoraan lämpölampun alle, tai "epäsuorasti" piiloon lampun alle, jolloin osa niiden kehosta saa IR-A ja -B-säteilyä. Luonnossa käärmeet eivät kaivaudu maan alle hakeakseen lämpöä, vaan päin vastoin. Maan alla on viileämpää, kuin sen pinnalla. Kuningaspytonit osaavat itse hakeutua tarvitsemaansa lämpöön, kunhan sitä tarjotaan riittävien suojapaikkojen kera.
Polttimon wattimäärän (tehokkuuden) valintaan vaikuttavat ensisijaisesti polttimon sijainti ja terraarion korkeus. Jos polttimo asennetaan terraarion sisälle turvahäkin kanssa, pärjäät todennäköisesti 50w halogeenipolttimolla tai 80w deep heat projectorilla. Jos polttimo tulee kupuun asennettuna terraarion verkkokannen päälle, saatat tarvita jopa tehokkaamman. On hyvin vaikeaa sanoa yksi ainoa välittömästi oikein osuva tapa valita sopiva tehokkuus, sillä todella moni asia vaikuttaa tähän.
Muista tarkkailla lämpötiloja säännölisesti digitaalisilla lämpömittareilla. Sijoita yksi mittari kumpaankin lämpöpäätyyn noin 10cm pohjamateriaalin pinnan yläpuolelle ja tarkkaile myös suoraan lämmittimen alle syntyvän paistattelupinnan lämpöä pistoolimallin infrapunalämpömittarilla. Analogisten ja digitaalisten mittareiden lukemissa on jopa usean asteen heitto, digitaalisista mittareista myös näet helposti, kun se lakkaa toimimasta.
Illmankosteuden tulee olla 60-80% kuningaspytonin terraariossa, jotta vältytään hengitystieongelmilta ja nahanluonti onnistuu hyvin. Silloin tällöin lyhytkestoiset putoamiset eivät terveelle käärmeelle yleensä ole vaarallisia ja on jopa suositeltavaa, että öisin ja nahanluonnin aikana kosteusprosentti saa käydä jopa 90-100% paikkeilla! Kosteuden mittaamista varten tarvitset digitaalisen kosteusmittarin. Monesti ulkokäyttöön soveltuvat digitaaliset lämpömittarit mittaavat myös ilmankosteutta. Mittari tulee asettaa pohjamateriaalin pinnalle tai mielummin 5-10cm pohjamateriaalin pinnasta ylöspäin, jotta pohjamateriaalin kosteus ei vaikuta niin paljoa saatuun lukemaan.
Kosteuden ylläpitäminen voi olla haasteellista lasisessa terraariossa, jossa on verkkokansi eli paljon ilmanvaihtoa. Voit tällöin peittää osan kannesta foliolla tai elmukelmulla. Terraariota on hyvä sumuttaa päivittäin käsisumuttimella, mutta tämän tiheys riippuu pitkälti terraariosta. Oikea pohjamateriaalivalinta edesajaa kosteuden ylläpitoa ilman homehtumista, tämän lisäksi bioaktiivisuus ja oikeat kasvit ovat oiva lisä. En suosittele automaattisia usvakoneita käytettäväksi kosteuden ylläpitoa varten, omasta kokemuksestani sellaisen puhdistaminen on erittäin haasteellista ja ne alkavat kerryttää ikäviä ja potentiaalisesti lemmikillesi varallisia bakteereita. Turvallisin vaihtoehto on manuaalisesti sumuttaminen, hyvä pohjamateriaalivalinta ja pohjamateriaalin paikoittainen syvempi kasteleminen ison vesiastian lisäksi.
Paikoittan terraarion kasteleminen on jopa kaikkein paras tapa ylläpitää kosteutta, kun taas sumuttaminen nostaa hetkellisen kosteuden. Itse kastelen muutaman päivän välein kolmea paikkaa oman kuningaspytonini terraariossa ja sumutan käsisumuttimella päivittäin. Kaadan vettä niin paljon, että kastelualueelta se on pohjaan saakka kosteaa.
KOSTEUS
VALAISTUS JA UVB
On erittäin tärkeää tarjota käärmeellesi selkeä yö-päivärytmi valaistuksella. Valon tulee olla päällä 12h ja pois päältä 12h yöaikaan. Vaikka kuningaspytonit ovatkin hämäräaktiivisia ja viettävät myös luonnossa aikaa maan alla kaivaumissa, se ei tarkoita etteivätkö ne tarvitse valaistusta. On vain tärkeää tarjota riittävästi piilopaikkoja ja suojaisuutta esim. tekokasveilla ja oksilla, jotta käärmeesi pääsee halutessaan valolta piiloon.
Yksinomaan valoa tuottavan lämpölampun käyttäminen ei tuota riittävästi valoa tuomaan selkeää yö-päivärytmiä, vaan tämä tulee toteuttaa värittömällä (valkoisella tai lämpimällä valkoisella) erillisellä valonlähteellä. Oma suositukseni on Arcadia:n Jungle Dawn LED bar, joka soveltuu erinomaisesti terraariokäyttöön, tuottaa kokoonsa nähden erittäin riittävästi valoa ja kaiken lisäksi se toimii kasveille kasvuvalona. Tämän tuotteen voit laittaa terraarion verkkokannen päälle tai kiinnittää sen terraarion kanteen sisäpuolelle lampun mukana tulevilla ruuvattavilla kiinnikkeillä. Älä koskaan käytä värillisiä (sininen, punainen yms) valoja, ne ovat epäluonnollisia, käärmeesi näkee sen tuottaman valon ja pitkään käytettynä ne voivat olla haitallisia eläimesi silmille ja syvyysnäölle.
Vaikka kuningaspytonit selviävätkin ilman UVB-valaistusta, sen tarjoaminen tuo mukanaan pelkkiä plussia käärmeesi hyvinvoinnille ja olosuhteiden luonnonmukaisuudelle. Tiesitkö, että matelijat näkevät UV-A -säteilyn väreinä, joita ihminen ei näe? Tämä edesauttaa käärmeesi hormonaalista toimintaa ja hyvinvointia. UV-B -säteily puolestaan antaa käärmeelle luonnollisesti D3-vitamiinia, joka on elintärkeää kalsium-aineenvaihdunnalle. UVB:n tarjoamisen on havaittu parantavan myös kuningaspytoneiden aktiivisuutta ja ne hakeutuvat luonnostaan välillä paistattelemaan UVB:n alle esimerkiiksi aamun ensimmäisinä tunteina. Vaihtoehtoisesti ne saavat UV-A ja -B-säteilyä niin sanotusti "epäsuoralla paistattelulla", jolloin ne ovat piilossa, mutta joku pienikin osa käärmeestä pilkottaa esiin. Kaikki tämä on pelkkää plussaa ja sitä, mitä ne luonnossa kokevat.
Älä koskaan käytä kuningaspytonille niin sanottua "kierre-UVB:tä" tai normaalia, pientä lamppumaista UVB-polttimoa. Nämä vapauttavat hyvin epävakaan määrän UVB-säteilyä, niiden elinikä on lyhyt ja kaikki tuotettu säteily kohdistuu liian pienelle alueelle. Sen sijaan käytä kuningaspytonillesi Arcadia:n T5 putkimallista UV-valaisinta tehoissa 2,5-6% riippuen lampun sijainnista. UVB-säteily ei läpäise lasia, muovia tai muuta kiinteää estettä ja verkkokannet vähentävät noin 35% terraarioon pääsevän säteilyn määrästä. Tämän lisäksi muista, että UV-lamppu tulee vaihtaa säännöllisesti uuteen, esim. Arcadia:n T5 putket kestävät 12kk ennen, kuin ne lakkaavat tuottamasta UVB-säteilyä.
UVB-lamput edesauttavat myös oikeiden kasvien kasvamista, mutta yksinään tuottavat melko himmeästi valoa. Tämän vuoksi suosittelen käyttämään myös UVB:n kanssa erillistä valonlähdettä, kuten Jungle Dawn LED bar. Me Reptiliaryllä suosittelemme UVB:n tarjoamista jokaiselle matelijalle, myös hämäräaktiivisille. Vankeudessa yö-päivärytmin luominen on eläimesi hyvinvoinnille elintärkeää.
Hyvin vähäpigmenttiset/selkeästi albiinovärimuodot ovat usein herkempiä valolle ja erityisesti UVB-säteilylle. Aivan kuten ihminen auringossa, voi kuningaspytonikin "palaa" liian tehokkaan UVB:n alla. Hyvin vähäpigmenttisille käärmeille todennäköisesti riittää ainoaksi valaisuksi lämpölampun lisäksi T5 UVB-putki, kun taas normaalipigmenttiselle voi olla suotava lisä esimerkiksi Arcadia Jungle Dawn LED bar.
Vähäpigmenttiselle käärmeelle sopiva UVB:n tehokkuus on terraarion sisälle asennettuna 2,5%. Normaalipigmenttiselle voi laittaa 6% tehoisen. Verkkokannen päälle voit laittaa molemmille 6% UVB:n. Näissä esimerkeissä lampun etäisyyden tulee olla vähintään 35cm käärmeestä ja käytössä tulee olla Arcadia-merkin T5 UVB-valaisinkupu.
Lue lisää valaistuksen periaatteista "Lämmitys & valaistus" -sivulta.
POHJAMATERIAALI JA SISUSTUS
Kuningaspytoneille on ehdottomasti oltava kosteutta hyvin pitävä ja kestävä irtopohjamateriaali. Poikkeuksena tietenkin karanteeniajaksi, vasta kuoriutuneille poikasille ja sairastapauksille talouspaperi, jonka päällä käärmettä on helppo monitoroida.
Kaikkein luonnollisin ja halvin vaihtoehto on lannoittamaton luonnonturve, jota saa esimerkiksi Bauhausista isoissa säkeissä. Tähän kannattaa sekoittaa esimerkiksi 1/10 leikkihiekkaa, 1/10 rahkasammalta, 1/10 kookoskuitulastuja ja kuivia lehtiä tuomaan lisätekstuuria käärmeelle tutkittavaksi. Tämä seos on luonnollinen, pitää hyvin kosteutta homehtumatta, ei välillä kuivuessakaan ole aivan liian pöllyävä, sekä pitää hyvin muodon käärmeen kaivautuessa.
Pohjamateriaalin ei tule koskaan olla kauttaaltaan jatkuvasti märkää, sillä tämä aiheuttaa suomujen mätänemistä käärmeen maatessa pitkään kostealla pinnalla! Eikä puolestaan rutikuivaa ja pölyistäkään hengitystieongelmien välttämiseksi. Sen sijaan sitä tulee välillä sumuttaa pienen kosteuden ylläpitämiseksi ja kastella syvemmin esimerkiksi kahta nurkkaa tai oikeiden kasvien juuria. Pinta saa kuivua, mutta syvemmältä se saisi olla hieman kosteaa. Pohjamateriaalia kannattaa olla 10-20cm paksuinen kerros aikuiselle käärmeelle, enemmän on aina parempi kuin liian vähän.
Osa suosii eläinkaupoista saatavaa kookoskuitua kuningaspytoneille, mutta itse pidän lannoittamattoman turpeen luonnollisuudesta. Kuivuessaan kookoskuitu saattaa olla myös hyvin pölyistä ja se turpoaa jonkin verran tullessaan kosketuksiin veden kanssa. Sahanpuru ei ole sopiva pohjamateriaali, se homehtuu todella herkästi kosteuden kanssa, jota on pakko ylläpitää sumuttamalla ja pitämällä pohjaa paikoin kosteampana. Myöskään matot, laatat tai kankaat eivät käy. Osa kerää vaarallisesti bakteereita, eivätkä ne tarjoa yhtään virikkeellisyyttä (tekstuureiden vaihtelut, kaivautuminen, kiipeily). Kaivautumismahdollisuuksien tarjoaminen on käärmeen luontaiselle käyttäytymiselle elintärkeää! Muista välttää mitä tahansa havupuupohjamateriaalia. Niistä irtoavat öljyt voivat olla matelijoille vaarallisia.
Yleinen syy kuningaspytonin yhtäkkiselle syömättömyydelle on liian avonainen terraario, joka aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja stressiä. Ideaalisesti terraarion tulisi olla täynnä oksia, kasveja, korkkikaarnaa, piiloja ja köynnöksiä lattiasta kattoon, etu- ja takaosassa. Virhe, jota näen yleisimmin uusien käärmeenomistajien keskuudessa on, että sisustusta on pelkästään terraarion pohjan tasolla takaseinää vasten. Liikaa sisustusta ei ole koskaan, mielummin enemmän kuin liian vähän. Korkkikaarnaa ja erilaisia matelijoille turvallisia oksia voi ostaa eläinkaupoista tai tilata netistä, esimerkiksi reptifood.fi tai reptilemaniacs.com. Tekokasveja voit löytää esimerkiksi Tokmannilta tai tilata erilaisista verkkokaupoista. Muista suosia niin sanottuja "kokomuovisia" kasveja, eikä kangasmateriaalista valmistettuja kasveja! Kankaat kerryttävät helposti bakteereita ja voivat kosteassa terraariossa homehtua. Pese uudet tekokasvit kuumalla vedellä ja tiskiaineella ennen käyttöä, huuhtele huolellisesti!
Tarjoa käärmeellesi vähintään kolme piilopaikkaa, joihin se mahtuu kokonaan kerälle. Viileään päätyyn, lämpimään päätyyn ja keskelle. Tämä antaa mahdollisuuden vaihtolämpöiselle eläimelle säädellä kehonlämpöään turvallisessa paikassa. Tämän lisäksi käärmeellä on oltava tarpeeksi laaja vesiastia, jotta se mahtuu halutessaan sinne kokonaan kerälle esimerkiksi nahanluonnin aikana. Et tarvitse näihin eläinkauppojen kalliita piilopaikkoja tai vesikuppeja, voit aivan hyvin käyttää piiloina tekokasvien ja oksien muodostelmia, korkkikaarnapalasia tai muovisia säilytyslaatikoita, joihin on leikattu aukko (muista hioa reunat)! Vesikupeiksi käy muoviset tai keraamiset astiat, mutta suuri käärme todennäköisesti saa muovisen kipon nurin.
Sisustusta valitessa muista tarkastaa, ettei missään ole teräviä reunoja tai päitä, joihin käärme voi teloa itsensä. Karheat pinnat eivät haittaa (esim- korkkikaarna), vaan ne ovat käärmeelle tärkeiä apuväline nahanluonnin aikana. Varmista myös, ettei käärme kasvaessaan voi jäädä jumiin esimerkiksi liian pieneen suuaukkoon!
Jos haluat kerätä luonnosta käärmeellesi esimerkiksi pudonneita lehtiä, oksia tai kiviä, ne tulee desinfioida huolellisesti, jotta vältytään loisilta ja vierasperäisiltä bakteereilta. Esimerkiksi keittäminen ja uunitus ovat yleisiä menetelmiä. Muista perehtyä huolellisesti materiaalin soveltumiseen käärmeelle, sekä miten se desinfioidaan oikein ja turvallisesti.
Bioaktiivisuus, eli oman ekosysteemin luominen ja ylläpitäminen terrario-olosuhteissa on oiva valinta kuningaspytonille. Aihe vaatii jonkin verran perehtymistä, muttei ole ollenkaan niin vaikeaa, miltä se voi nopealla silmäyksellä vaikuttaa. Oikeat kasvit auttavat kosteuden ylläpidossa ja ovat erittäin näyttäviä koriste-elementtejä. Muista kuitenkin sijoittaa ne sellaisiin paikkoihin, mistä painava käärme ei pääse niitä aivan heti jyräämään, kuten esimerkiksi oksien väliin. Voit lukea bioaktiivisuuden periaatteista lisää täältä.
Jos pidät itse värkkäämisestä, voit halutessasi rakentaa käärmeellesi itse taustan terraarioon. Yleisin menetelmä on polyuretaanivaahto, joka kaiverretaan haluttuun muotoon ja päälystettään terraariokäyttöön sopivalla silikonilla (esim akvaariosilikoni), joka puolestaan päälystetään pohjamateriaalilla ennen kuivumista. Taustaan voi upottaa esimerkiksi oksia, muovisia kukkaruukkuja ja tekokasveja.
RUOKINTA
Kuningaspytonit syövät luonnossa pääsääntöisesti jyrsijöitä, kuten rottia, mutta niiden on havaittu myös metsästävän lintuja ja niiden poikasia puissa. Vankeudessa suurin osa syöttää käärmeillensä pakasterottia niiden koko eliniän ajan, mistä ne kyllä saavat kaiken elämiseen tarvittavan ravinnon. Niille voi kuitenkin syöttää muita sopivan kokoisia jyrsijöitä ja tipuja silloin tällöin tuomaan luonnonmukaista vaihtelua.
Kuningaspytonille voi tarjota esimerkiksi joka toinen/kolmas ruokailu lisäravinteita tuputeltuna ruokaeläimen päälle. Esimerkiksi Arcadia -merkin EarthPro A, jos käytät UVB-valaistusta tai RevitaliseD3, jos et käytä UVB:tä. Tämä tarjoaa käärmeelle vitamiineja ja mineraaleja, joita ne kohtaavat luonnossa ja joita ei pelkällä pakasterotalla voi saada. Tämä ei vielä ole kovin yleistä harrastajien kesken varsinkaan Suomessa, mutta turvallisten tuotteiden kanssa hallitusti tarjoiltuna luonnonmukainen vaihtelu ei tuo mukanaan haittoja.
Nyrkkisääntönä kuningaspytonille tarjotun ruokaeläimen tulee olla yhtä paksu, kuin käärmeen kehon paksuin kohta tai noin 10-15% sen kokonaispainosta. On ehdottoman tärkeää punnita käärmettä säännöllisesti erityisesti, jos se on vielä nuori. Näin saat pidettyä ruokinnan sopivana ja voit tarkkailla, että käärmeesi kasvaa tasaisesti ja terveellisesti. Ruokintojen väliseen aikaan vaikuttaa käärmeen ikä ja paino.
Nuori kärme kuitenkin syö noin viikon välein, kun taas täysikasvuonen kolmesta neljään viikon välein. Tarjoa aina mielummin yksi oikean kokoinen ruokaeläin, kuin usea liian pieni! Tämä vähentää ruoansulatukseen liittyviä komplikaatioita (esim. ruoan takaisin oksentaminen) ja käärmeen hidas aineenvaihdunta saa varmemmin oikean määrän ravinteita.
Kuningaspytonia ei tarvitse siirtää erilliseen astiaan syömään. Käärmeestäsi ei tule aggressiivista eikä se aina kuvittele saavansa ruokaa, jos ruokit sitä sen omassa terraariossa ja avaat oven ruokinta-ajan ulkopuolella. Ruokailun ympärillä käsittely eläimen siirtelyssä puolestaan lisää riskiä ruoan oksentamiselle ja voi tuottaa täysin turhaa stressiä. Erityistarpeiset käärmeet ovat tietenkin poikkeus, mutta normaali terve kuningaspyton voi huoletta syödä terraariossaan. Pieni määrä pohjamateriaalia nieltynä ruoan yhteydessä ei ole vaarallista, jos muut olosuhteet ovat oikeanlaiset. Muista totuttaa käärme käsittelyyn äläkä koskaan ruokkimisen ulkopuolella tee mitään terraariossa, jos käsissäsi on ruokaeläimien hajuja.
Ruokintaa varten ota rotta sulamaan esimerkiksi pakastepussissa pöydälle tai terraarion lähettyville. Kun se ei enää tunnu mistään kohtaa kylmältä/jäiseltä, aseta rotta pussin sisällä kuumaan veteen noin 30min ajaksi tai vaihtoehtoisesti lämmitä se hiustenkuivaimella. Kuningaspyton saalistaa hajuastin ja lämpöjäljen perusteella. Se siis ei välttämättä "näe" ruokaeläintä, jos se on kylmä tai huoneenlämpöinen. Tarjoa rotta pinseteillä tai pitkillä pihdeillä hännän tyvestä roikottamalla. Vie se käärmeen piilopaikan edustalle ja rapisuta sillä pohjamateriaalia, piilon suuta ja ravista sitä kevyesti. Jos kuningaspyton on kiinnostunut syömään, sen erottaa helposti S-muotoon taivutetusta kaulasta, kielen lipomisesta ja käärme seuraa/lähestyy rottaa päällään. Kun käärme tarraa kiinni, voit vielä ravistella rottaa sen otteessa kannustaaksesi sitä kuristamaan tiukemmin.
Jos käärme ei yrityksestä huolimatta nappaa ruokaansa tai osoita kiinnostusta, voit jättää rotan terraarioon muutamaksi tunniksi, jolloin käärme saattaa "herätä" sen hajuun ja omaan tahtiin käydä syömässä. Älä kuitenkaan jätä rottaa sulaneena terraarioon yön yli äläkä missään nimessä pakasta sitä uudelleen. Valitettavasti joudut heittämään sen roskikseen.
Kuningaspytoneiden puhutaan "paastoilevan" usein ja tästä varoitellaan uusia harrastajia ensikäärmettä hankkiessa. Tämä ei kuitenkaan tule kohdella normaalina ja syyttä suotta tapahtuvana asiana, vaan yleisin syömättömyyden lähde on virheelliset terraario-olosuhteet. Varmista, että kosteus ja lämmöt ovat oikein, olet sisustanut terraarion suojaisaksi eikä käärmeelle ole ulkoisia stressitekijöitä esimerkiksi jatkuvasta käsittelystä. Älä käsittele kuningaspytoniasi 24h ennen ja 24h jälkeen ruokinnan. Uuteen terraarioon muuttaminen voi myös olla syyllinen. Varmista, että lämmität ruoan tarpeeksi ja pyri ajoittamaan ruokkiminen iltaan. Nahanluonnin ajankohtaisuus vaikuttaa usein myös ruokahaluun. Sairaus, kuten loistartunta voivat myös olla syyllisiä. Jos syömättömyys pitkittyy, ole yhteydessä eläinlääkäriin. Kuningaspytonit pärjäävät hitaan aineenvaihdunnan vuoksi hyvinkin pitkään syömättä, mutta pitkittynyt tai muuten tiheään "paastoilu" ei ole nahanluonnin ulkopuolella luonnollista ja sen syyt tulee pyrkiä selvittää.
Ihannepainoinen kuningaspyton on läpileikkausmuodoltaan pyöristetyn kolmion mallinen. Sen selkäranka ei tunnu terävänä, sen häntä kapenee pehmeän tasaisesti ja sen ruumis on huomattavasti kaulaa paksumpi. Käärmeen ihoon ei tule muodostua liikaa tiheitä poimuja/makkaroita, kun sen keho on mutkalla. Vaikka kuningaspytonit ovat luonnollisesti "tuhdimman" näköisiä käärmeitä, on lihavuus hyvin yleinen ongelma.
TIIVISTETTY OSTOSLISTA
- minimissään 120x60x60cm terraario aikuiselle käärmeelle
- irtopohjamateriaali (esim. lannoittamaton luonnonturve)
- riittävästi sisustusta, vähintään 3 piiloa ja kiipeiltävää
- vesiastia, johon käärme mahtuu
- lämpölamppu (halogeeni, incandescent tai DHP)
- suojahäkki tai valaisinkupu keraamisella kannalla
- himmentävä termostaatti
- digitaaliset lämpömittarit molempiin päätyihin
- digitaalinen kosteusmittari
- infrapunalämpömittari (pistoolimalli)
- valaistus (mieluusti myös T5 UVB 2,5-6%!)
- sumutinpullo
- pihdit/pinsetit ruokintaan
- keittiövaaka
- kuljetusta varten tyynyliina, pyyhkeitä ja muovilaatikko
- pakasterottia
- halutessasi lisäravinteet
NAHANLUONTI
Kuningaspytonit luovat nahkansa iästä riippuen muutaman viikon tai usean kuukauden välein kasvamisen yhteydessä. Nahanluonnin lähestymisen huomaa käärmeen värien yhtäkkisenä haalistumisena ja silmien sakeudesta, ne muuttuvat lähes zombiemaisen sinisiksi. Tällöin käärmeen näköaisti on heikko eikä sitä kannata yrittää käsitellä. Tämä vaihe kestää muutamasta päivästä jopa reiluun viikkoon. Kuningaspytonisi ei välttämättä liiku piilopaikastaan ollenkaan ja todennäköisesti myös kieltäytyy syömästä.
Kun varsinainen nahanluonti on tapahtumassa, käärmeen värit voivat äkillisesti palata normaaleiksi. Älä kuitenkaan hätäänny, jos et löydä terraariosta luotua nahkaa. Muutaman päivän kuluessa käärme varsinaisesti luo nahkansa ja sen värit kirkastuvat täyteen loistoonsa. Luotu nahka kannattaa kerätä pois, sitä voi hyödyntää esimerkiksi askartelussa tai silputa ruokahyönteisten tai siirojen ruoaksi bioaktiivisiin terraarioihin.
Nahanluonnin aikana on äärimmäisen tärkeää ylläpitää terraarion kosteutta, jotta vältytään komplikaatioilta. Sumuttele useammin ja täytä vaikka yksi piilopaikka kostealla rahkasammaleella. Varmista myös, että vesiastiassa on riittävästi tuoretta vettä tarjolla. Odota vähintään vuorokausi nahanluonnin jälkeen ennen kuin tarjoat ruokaa, jotta käärme kerkeää asettua ja vältytään ruoasta kieltäytymiseltä.
KÄSITTELY JA KÄYTTÄYTYMINEN
Kuningaspytonit ovat yksineläjiä eivätkä ne varsinaisesti tarvitse tai hyödy käsittelysä. Ne eivät kykene muodostamaan kaverillista kiintymystä, tuntemaan rakkautta tai kaipausta eikä niitä tule pitää sylittelylemmikkeinä. On kuitenkin erittäin tärkeää totuttaa kuningaspyton käsittelyyn esimerkiksi yllättävää eläinlääkärikäyntiä tai ihan vain tavanomaista terveystarkastusta varten kotioloissa.
Jos käärmeesi ei ole tottunut käsittelyyn, on syytä aloittaa opettelu pienestä. Samalla voit arvioida sen temperamenttia ja oppia lukemaan sen kehonkieltä paremmin. Aloita totuttamalla käärme läsnäoloosi. Tee tavanomaisia askareita terraarion lähistöllä ja hoida esimerkiksi päivittäinen veden vaihtaminen rauhallisesti samalla jutellen, jotta käärme oppii ettet ole uhka. Rapistele pohjamateriaalia ja sumuttele terraariota koskematta ja häiritsemättä käärmettä sen kummemmin. Pikkuhiljaa siirry lähemmäs kuningaspytoniasi ja kosketa hieman sen kylkeä. Jos et saa negatiivista reaktiota, voit pikkuhiljaa koskea käärmeeseen enemmän.
On parempi totutella pelokas lemmikki pikkuhiljaa kosketukseen, kuin yhtäkkiä napata se ja aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Toimi rauhallisesti ja rauhallisessa ympäristössä. Kun käärmeesi tuntuu olevan sujut läsnäolosi kanssa, pyri ottamaan se käsiteltäväksi illalla, kun se on valmiiksi jalkeilla. Rauhallisesti, mutta päättäväisesti nosta käärme noin puolivälistä sen kehoa. Aluksi käärmeesi todennäköisesti pyrkii poispäin sinusta tai yrittää tarrata kiinni terraarion sisustuksiin, hellästi mutta päättäväisesti tue sen kehoa ja nosta se pois terraarion sisältä.
Kun käärme on käsissäsi, toimi edelleen mahdollisimman rauhallisesti. Kannattaa istuutua lattialle, jotta se ei vahingossakaan pääse putoamaan pitkää matkaa, jos jompi kumpi teistä säikähtää. Tue käärmettä käsilläsi ja anna sen esimerkiksi kietoutua kätesi ympärille. Tämä auttaa sitä tuntemaan olonsa turvallisemmaksi. Kuningaspytonit eivät ole kuristumisriski eivätkä ne koskaan yritä "mitata ihmistä ruoakseen". Ne ovat kuitenkin melko suuria käärmeitä, joilla on voimakkaat lihakset, jotta ne jaksavat kannatella itseään kiipeillessä. Voit huoletta pitää käsittelyyn tottunutta käärmettä harteillasi, tarvittaessa saat sen kyllä taivuteltua irti, kun on aika mennä takaisin terraarioon. Älä kuitenkaan anna pienten lasten käsitellä aikuista kuningaspytonia yksin.
Uutta käärmettä kannattaa lähestyä takaa päin, eli välttää laittamasta käsiäsi suoraan sen pään eteen. Varmista kuitenkin, että se tietää läsnäolostasi etkä kosketa sitä yllättäen! Mikään käärme ei koskaan pure ollakseen ilkeä tai aggressiivinen, hyökkäys johtuu aina puolustautumisesta, kun käärme kokee itsensä uhatuksi. Kuningaspyton ei ole myrkyllinen, mutta mahdolliset puremahaavat kannattaa aina desinfioida. Jos käärme puree eikä näytä irrottavan itsestään, voit laittaa käärmeen pään kylmän vesihanan alle. Vältä käärmeen kaivamista esiin päiväsaikaan nostamalla sen piilopaikka täysin yllättäen pois, tämä voi tuntua käärmeelle uhkaavalta. Mielummin raota varomasti piilopaikkaa ja lähesty sivusuunnasta.
Käsittelysessiot kannattaa pitää lyhyinä varsinkin vasta käsittelyyn tottuvan käärmeen kanssa. Noin 5-10min riittää erittäin hyvin. Kun se on tottunut ja käyttäytyy täysin rauhallisesti käsiteltäessä, voi sessioita pidentää. En kuitenkaan suosittele yli 45min käsittelyjaksoja, sillä huoneenlämpö on yleensä alhainen eikä käärme hyödy käsittelystä varsinaisesti mitenkään. On toki hyvää virikettä antaa käärmeesi tutkia uusia ympäristöjä, hajuja ja tekstuureita terraarion ulkopuolellakin, mutta se ei saa olla käärmeen ainoa virike.
Nuorta tai käsittelyyn totuttelevaa käärmettä voi käsitellä jopa 3-4x viikossa, mutta muuten kannattaa pidättäytyä 1-2x viikossa, eikä sekään ole pakollista. Älä koskaan käsittele kuningaspytoniasi vähintään 24h ennen ja 24h jälkeen ruokkimisen!
Rauhallinen, tyytyväinen ja olonsa turvalliseksi kokeva pyton on kehostaan rento, pitää kiinni rauhallisesti eikä pyri nopeasti poispäin. Se voi tutkailla ympäristöään ja lipoa pitkiä intervalleja kielellään. Puolestaan stressaantunut ja pelokas käärme liikkuu nopeasti tai yrittää tiukaksi palloksi, lipoo todella tiheästi, seuraa sinua kaula S-muotoisena, sihisee ja säpsähtelee.
TERVEYS JA SAIRAUDET
Lihavuus on erityisesti liian pienessä ja virikkeettömässä asumuksessa pidettyjen kuningaspytoneiden yleinen ongelma. Vaikka tämä laji on luonnostaan tukevarakenteinen pienellä päällä ja lyhyellä hännällä, liikalihavuus on terveydelle vaarallista. Käärmeen kehoon ei tule muodostua poimuja ja selkeitä "makkaroita" kun se on taivuksissa. Hännän tulee kaveta tasaisesti, eikä kehon ja häntäosan väliin saa muodostua selkeää eroa paksuudessa. Jos käärme alkaa lähestyä ylipainoa, on syytä harventaa ruokailuväliä.
Loiset voivat aiheuttaa esimerkiksi ruokahaluttomuutta, laihtumista, apaattisuutta ja epänormaalia ulostetta. Sisäiset loiset ovat voineet tulla huonolaatuisen ruoan mukana tai jos tuot terraarioon ulkoa sisustusta ilman desinfiointia. SIsäiset loiset voi havaita ulostenäytteellä eläinlääkärin kautta.
Ulkoiset verta imevät loiset ovat myös yleinen vaiva. Ne erottuvat pieninä, yleensä tummina tai mustina liikkuvina pisteinä käärmeen suomujen välissä, silmien ja suun ympärillä. Varmista ettei kyseessä ole vain pohjamateriaalia, joka on tarttunut suomujen väliin. Yleinen oire on käärmeen silminnähtävä kutina esimerkiksi hankaamisena tai vesiastiassa jatkuvasti aikaa viettämisenä. Tartunta on yleensä peräisin ulkoa tuoduista huonosti desinfioiduista esineistä, huonosta hygieniasta tai muista matelijoista välittyneenä. Ole siis tarkkana ja muista aina pestä kätesi ja kaikki yhteiset välineet, kuten pinsetit, kun omistat ja käsittelet useampaa matelijaa. Konsultoi eläinlääkäria, jos havaitset loistartunnan.
Suolitukokset ovat harvinaisia kuningaspytoneiden ruokavaliolla, mutta mahdollisia. Riski on äärimmäisen pieni, kun eläin on perusterve, sille syötetään oikein suhteutetun kokoista ruokaa ja olosuhteet, kuten lämmitys ja kosteus, ovat kunnossa. Vaikka pienissä määrissä luonnostaan pohjamateriaalin nieleminen ruokailun yhteydessä ei ole vaaraksi, on sitä silti syytä tarkkailla. Suolitukoksen huomaa yleisimmin ruokahaluttomuutena, epänormaaleina vatsan/peräalueen muotoina ja ulostuksen puutteena. Jos epäilet suolitukosta tai ulostuksen vaikeutta, ole yhteydessä eläinlääkäriin.
Hengitystietulehdus tai respiratory infection (RI) on yleinen lemmikkikäärmeiden vaiva. Kuningaspytoneilla yleisimmät syyt tälle ovat liian kuiva ja pölyinen terraario ja pohjamateriaali, home ja väärät lämpötilat. Oireita RI:lle ovat epänormaalin näköinen hengitys, vinkuva, porskuttava tai köhisevä hengittäminen (kuningaspytoneista ei normaalisti tulisi kuulua mitään hengitysääniä) ja aivastelu. Myös epämääräinen erite silmistä, sieraimista ja suusta voivat kertoa hengitystietulehduksesta. Ole yhteydessä eläinlääkäriin, jos havaitset toistuvasti poikkeuksellista hengityskäyttäytymistä.
Metabolic bone disease on kuningaspytoneilla jokseenkin harvinainen, mutta jälleen kuitenkin mahdollinen. MBD tarkoittaa käytännössä luiden surkastumista kalsiumin puutoksesta, joka johtuu väärästä ruokavaliosta ja D3-vitamiinin puutoksesta. MBD näyttäytyy kehon epämuodostumina ja niiden asteittaisena kehittymisenä.
Wobble ja stargazing, eli vapina ja "tähtien tuijottelu" ovat neurologisia ongelmia, jotka periytyvät muutaman värimuotogeenin mukana. Wobble näyttäytyy hallitsemattomana huojumisena ja tärinänä, kun taas stargazing on enemmän tasapainovaikeuksia, jolloin käärme hallitsemattomasti kurottaa kohti kattoa ja kellahtelee kumoon. Näitä neurologisia ongelmia aiheuttavat spider-värimuotogeenin kaikki muodot ja vaihtelevasti muun muassa woma, super spotnose, champagne, super sable ja power ball.
Nahanluonnin ongelmat ovat äärimmäisen yleisiä ja johtuvat enimmäkseen vääränlaisista terraario-olosuhteista. Liian alhainen kosteus ja karheiden pintojen puutos nahanluonnin aikana yleensä johtaa siihen, että käärme luo nahkansa pieninä repaleisina palasina. Terve, oikeissa oloissa pidetty kuningaspyton luo nahkansa yhtenä kappaleena. Jos nahka jää jumiin käärmeen päälle, on syytä auttaa laittamalla se niin sanottuun "saunaboksiin". Tee muovilaatikkoon muutama ilmareikä, laita pohjalle lämpimällä vedellä kasteltuja pyyhkeitä ja käärme sinne noin 30min-1h ajaksi, jonka jälkeen kokeile kostealla pyyhkeellä hellästi hieroa nahkaa irti. Toista, kunnes nahka on kokonaan vaihtunut. Älä koskaan yritä repiä kiinni olevaa vaihtuvaa nahkaa irti käärmeestä! Jos nahka ei ole itsestään vielä valmis irtoamaan, se on kivuliasta ja voi vahingoittaa alla olevia suomuja. Tarkista aina nahanluonnin yhteydessä, että käärmeen silmänpääliset (eyecaps) irtoavat eikä hännän päähän jää yhtään nahkaa.
Scale rot eli suomumätä tarkoittaa kirjaimellisesti käärmeen suomujen mätänemistä. Kuningaspytoneilla melko yleinen vaiva, jota aiheuttaa jatkuvasti liian märällä pinnalla makaaminen. Esimerkiksi, jos terraariossa käytetään pohjamateriaalia joka on jatkuvasti vetinen pinnaltaan, myös esimerkiksi käärmeen suosiman piilopaikan jatkuva märkyys ja käärme tietysti vietää sen päällä kaiken aikansa. Suomumätä aiheuttaa käärmeen iholle haavoja, rakkuloita tulehduksia. Suomuätä muodostuu lähes aina käärmeen mahan suomuille ja se voi pahimmillaan peittää käärmeen koko maha-alueen hännästä päähän. Suomumätä erottuu parhaiten vaaleista käärmeistä suomujen punertavana tummumisena ja märkivinä rakkuloina.
Mouth rot eli suumätä on suomumädän tapaista, mutta kohdistuu käärmeen suuhun. Sitä aiheuttaa asumuksen huono hygienia ja väärät olosuhteet. Suumätä on samaan tyyliin punertavia tummempia rakkulamaisia haavaumia käärmeen suun sisällä, suupielissä ja suun ulkopuolella esimerkiksi heat pit -elinten kolojen ympärillä. Epäillessäsi suomu- tai suumätää, ole yhteydessä eläinlääkäriin.
"Paastoilu" eli jatkuva ruoasta kieltäytyminen ei ole kuningaspytoneillekkaan normaalia kohdeltavaa käyttäytymistä, vaikka se onkin harmillisen yleistä. Kuten aikaisemmin mainittua, tulee sen syyt aina pyrkiä selvittämään. Jos kyseessä ei ole nahanluonnin ajankohtaisuus, on syytä tarkistaa terraario-olosuhteet. Jos niissä ei ole mitään puutteita, eikä käärmettä ole käsitelty poikkeuksellisen paljon tai sen ympäristöön ei ole tullut vastikää muutoksia, tulee tehdä perinpohjainen terveystarkastus ja tarvittaessa konsultoida ja käydä eläinlääkärillä. Edellä mainitut terveysongelmat voivat olla syyllisiä ruokahaluttomuuteen. Voi myös olla, että ruokaa ei ole "valmistettu"" käärmeelle oikein, tai käärme ei ole esimerkiksi tottunut harmaaseen rottaan verrattuna vitivalkoiseen. Voit myös kokeilla avata rottaa puukolla ja antaa sen sulaa terraarion välittömässä läheisyydessä, jotta käärme ennättää "herätä" ruoan hajuun. Voit myös kokeilla tarjota eri ruokaeläintä, kuten viriiäistä tai hamsteria.
Ruoan oksentaminen voi olla hyvin vaarallista käärmeellesi. Se vaatii energiaa ja vahingoittaa ruokatorvea, jonka vuoksi odota vähintään kaksi viikkoa ennen kuin yrität ruokkia sitä uudestaan! Yleisin syy ruoan oksentamiselle on ulkoiset stressitekijät, esimerkiksi jos siirtelet käärmettä ruokkimista varten eri paikkaan tai käsittelet sitä muuten ruokinnan jälkeen. Myös sairaudet tai väärät terraario-olosuhteet voivat aiheuttaa tätä. Älä sekoita käärmeen ulostetta oksennukseen, ulosteen mukana tulee useasti karvoja ns pötkönä.
28/01/2024 Ronja Uusitalo
LÄHTEITÄ
Healey Mariah, 07/2017. Ball Python Care Guide. Reptifiles
Consqueiri Francis. Dispelling Python regius Myths. Reptifiles
Hollandt Tina, Baur Markus, Wöhr Anna-Caroline, 05/2021. Animal-appropriate housing of ball pythons (Python regius)—Behavior-based evaluation of two types of housing systems. PLoS One
Torrini Lori, 02/2002. Potential Neural Consequences for Snakes Under Captive Management. IAABC Foundation of Journal, Issue 23
Warwick C, Grant R, Steedman C, Howell TJ, Arena PC, Lambiris AJL, Nash AE, Jessop M, Pilny A, Amarello M, Gorzula S, Spain M, Walton A, Nicholas E, Mancera K, Whitehead M, Martínez-Silvestre A, Cadenas V, Whittaker A, Wilson A, 05/2021. Getting It Straight: Accommodating Rectilinear Behavior in Captive Snakes-A Review of Recommendations and Their Evidence Base. Animals (Basel).
Lighting Guide. Arcadia Reptile
Feeding Programme. Arcadia Reptile