Harjasgekko
correlophus ciliatus
Levinneisyys: Uusi-Kaledonia
Elinikä: 15-20 vuotta
Koko: 15-25cm (häntä mukaanlukien)
Paino: 45-70 grammaa
Ruokavalio: Hyönteiset ja hedelmät
Aktiivisuus: Hämäräaktiivinen
Sosiaalisuus: Yksineläjä
JOHDANTO
Harjasgekkoja tavataan Uuden-Kaledonian saaristossa, Fijin ja Australian välillä. Niiden kuitenkin luultiin kuolleen sukupuuttoon, sillä lajia ei oltu havaittu vuoden 1866 jälkeen, mutta ne löydettiin uudelleen vuonna 1994. Harjasgekot ovat siis varsin tuore laji lemmikkinä, mutta ovat nykyisin yksiä suosituimpia lemmikkimatelijoita koko maailmassa.
OLOSUHTEET
Harjasgekko on pienikokoinen kiipeilevä, eli arboreaalinen, gekkolaji, joka on kotoisin Uuden-Kaledonian trooppisista sademetsistä. Pienestä koostaan huolimatta harjasgekko on aktiivinen erityisesti yöaikaan ja vaatii siis tilaa liikkua.
Ehdoton minimikoko aikuiselle harjasgekolle on noin 45 x 45 x 90 cm korkea terraario, mutta ne käyttävät myös suuremmankin tilan tehokkaasti hyödykseen - suosittelemme siis täysikasvuiselle harjasgekolle jopa 60 x 45 x 90 cm terraariota tai suurempaa, jos siihen on mahdollisuus. Poikanen majoittuu pienemmässäkin asumuksessa muutamien kuukausien ajan.
Harjasgekko vaatii terraarion, joka kestää korkeaa ja jatkuvaa ilmankosteutta. Lasiterraario on yleisin valinta, ja näitä on useaa erilaista mallia - esimerkiksi Exoterran, Reptiplanetin, Giganterran sekä Habistatin terraariot ovat hyviä vaihtoehtoja, mutta muillakin valmistajilla on vastaavanlaisia terraarioita. Myös PVC-terraario on erinomainen vaihtoehto, sillä se kestää korkeaa ilmankosteutta! Itse koottavissa terraarioissa huomioi silikoonata saumat akvaarioihin tarkoitetulla silikonilla.
Esimerkiksi korkea Smartstoren laatikko on hyvä ja edullinen vaihtoehto ensiasumukseksi pienelle, noin 5-15 grammaiselle gekolle. Huolehdithan kuitenkin, että asumuksen ilmanvaihto on riittävä - sellaisenaan muoviboksi ei siis käy asumuksena. Tämä pätee kaikkiin muihinkin terraariotyyppeihin, ja gekkosi asumuksessa tulisikin mielellään olla ilmastointikanavia muuallakin kuin katossa. Poikasen muoviboksiin voit porata reikiä sivuille sekä asentaa siihen verkkokaton.
LÄMMITYS
Harjasgekoista usein sanotaan, etteivät ne vaadi minkäänlaista lämmönlähdettä ja että ne pärjäävät huoneenlämmössä. Huoneenlämpö on kuitenkin laaja käsite, ja vaihtolämpöisinä eläiminä myös harjasgekot hyötyvät lämpötilan vaihtelusta. Tällöin gekko voi itse säädellä ruumiinlämpöään siirtymällä viileästä lämpimään sulattamaan ruokansa paremmin.
Ideaalitilanne olisi, että terraarion yleislämpötila on noin 21-24°C, kun taas terraarion yläosassa sijaitsevassa "lämmittelypaikassa" lämpötila saa olla jopa 25-28°C. Huomioithan, että harjasgekon terraarion lämpötila ei saa koskaan nousta pitkäjaksoisesti yli 29°C! Nämä lämpötilat ovat kohtalokkaita, sillä tämä laji ei ole sopeutunut korkeisiin lämpötiloihin. Myös liian matalat lämpötilat ovat haitallisia ja voivat aiheuttaa syömättömyyttä sekä aktiivisuuden vähenemistä.
Harjasgekon lämmittelypaikan voi toteuttaa esimerkiksi pienitehoisella lämpölampulla, mutta laji on herkkä korkeille lämpötiloille, joten valitse joko tarpeeksi pienitehoinen lamppu tai käytä himmentävää termostaattia. Jos huoneenlämpö on jo valmiiksi korkea, voi tehokas LED-valo olla jo tarpeeksi luomaan sopivan lämmittelypaikan terraarion yläosaan. Esimerkiksi Arcadian Jungle Dawn hohkaa lämpöä ja lämmittää hieman terraarion yläosaa.
KOSTEUS
Harjasgekko on trooppinen matelija, jonka vuoksi se vaatii korkean ilmankosteuden. Ilmankosteusprosentin ei tarvitse kuitenkaan olla sama koko päivän ajan, vaan vaihtelua saa ja pitääkin olla. Jatkuvasti korkea ilmankosteus on otollinen paikka homeen sekä bakteerien kehittymiselle.
Ilmankosteus saa nousta jopa 80-90% aamuin ja illoin sumutettaessa, ja saa laskeutua 50-60% sekä päivän että yön aikana. Yleensä kaksi kertaa päivässä sumuttaminen riittää, mutta jos terraariossasi on avoin verkkokatto, voi ilmankosteus karata liiankin nopeasti - tällöin voi olla tarpeellista sumutella useamminkin.
Jos olet valmis käyttämään hieman ylimääräistä rahaa, suosittelemme investoimaan sadetusjärjestelmään, joka hoitaa terraarion sumutuksen puolestasi. Esimerkiksi Mistking on laadukas ja pitkäikäinen merkki, kunhan sitä käytetään sekä huolletaan oikealla tavalla.
Sadetusjärjestelmä ei ole pakollinen hankinta, mutta suosittelemme silti painesumuttimen ostamista. Tavallinen suihkepullo toimii, mutta on huomattavasti työläämpi verrattuna painesumuttimeen.
VALAISTUS JA UVB
Lämmön lisäksi harjasgekot tarvitsevat valoa luomaan päivärytmiä. Tämän voi toteuttaa monella tapaa, mutta suosittelemme aina UVB-valoa kaikille matelijoille - myös harjasgekoille! Matelijat kykenevät UVB-valon ansiosta valmistamaan itse oman D3-vitamiinin elimistössään. Se usein myös vaikuttaa positiivisesti liskosi aktiivisuuteen ja muuhun käyttäytymiseen.
Usein harjasgekoilla suositellaan käytettävän 2.4% vahvuista T5 UVB-putkea, mutta putken vahvuus riippuu monesta seikasta. Sijoitetaanko valo terraarion verkkokaton päälle vai terraarion sisälle ja kuinka kaukana UVB-putki on eläimestä? Terraarion verkkokatto blokkaa aina osan UVB-säteilystä, mikä kannattaa huomioida putken valinnassa. Myös merkillä on merkitystä! Arcadia, Zoomed ja Reptile Systems ovat laadultaan tasaisia ja markkinoiden turvallisimpia.
Arcadian sivuilla oleva Lighting Guide auttaa oikeanlaisen valon valinnassa, syötä vain matelijasi englanninkielinen tai tieteellinen nimi hakukenttään! Voit myös mitata UVI-lukeman Solarmeter-mittarilla. Näitä voi joko ostaa itselle käyttöön tai esimerkiksi lainata Suomen Herppiharrastajien kautta.
Laadukkaita LED-valovaihtoehtoja ovat Arcadia Jungle Dawn ja Skylight-valaisimet. Muitakin hyviä ja edullisempia merkkivaihtoehtoja on olemassa, esimerkiksi Repti Planet, Lucky Reptile ja Exoterra. Myös Airamin kasvilamput ovat hyvä vaihtoehto.
POHJAMATERIAALI JA SISUSTUS
Bioaktiivinen terraario on erinomainen vaihtoehto harjasgekolle, sillä terraarion oma talkkariryhmä pitää huolen, että terraario pysyy puhtaana - näin vältyt helpommin myös stressaamasta gekkoasi siivouksen yhteydessä. Voit lukea bioaktiivisista terraarioista lisää täältä.
Koska kyseessä on arboreaalinen eli kiipeilevä laji, ne tarvitsevat mahdollisuuden runsaaseen kiipeilyyn (oksia, juurakoita sekä aitoja ja tekokasveja). Runsas kasvillisuus toimii hyvin piilopaikkana, mutta kannattaa myös tarjota korkkikaarnoja sekä -putkia, kookospiiloja ja muita luonnonmateriaaleja.
Terraarion pohjamateriaaliksi soveltuu erilaiset itse tehdyt pohjamateriaalisekoitukset (tai valmiit, matelijoille suunnatut pohjamateriaalit) - tärkeintä on, että pohjamateriaali kestää sekä auttaa ylläpitämään korkeaa ilmankosteutta. Luonnonturve, kookosturve, sammal sekä lannoittamaton multa ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja, ja itse käytän harjasgekollani lannoittamattoman mullan, sammaleen sekä hiekan sekoitusta.
Sen sijaan hakkeet, purut, pelletit, matot tai vastaavat pohjamateriaalit eivät sovellu harjasgekolle. Talouspaperi on turvallinen vaihtoehto karanteeniolosuhteissa, mutta huomattavasti työläämpää ylläpitää ja se täytyy vaihtaa uusiin säännöllisesti.
RUOKINTA
Harjasgekot ovat omnivoreja eli sekasyöjiä, eli luonnossa surugekot syövät hedelmiä sekä hyönteisiä. Esimerkiksi Saint-Dizier, H (2007) tutkimuksen mukaan harjasgekon jopa puolet ravinnosta koostuu hyönteisistä, pääasiassa sirkoista ja lokusteista.
Vankeudessa harjasgekot syövät niille valmistettuja ruokavalmisteita. Hyviä merkkejä ovat esimerkiksi Pangea, Repashy, Gecko Nutrition, Leapin' Leachies, Rhacofood, Sweet Reptiles ja Dr. Rhaco - vaihtoehtoja on siis runsaasti. Osa harrastajista saattaa syöttää gekoilleen myös vauvoille suunnattuja pilttejä, mutta suosittelemme käytettävän ainoastaan hedelmiä syöville gekkolajeille suunnattuja valmisteita.
Nuoria harjasgekkoja tulisi ruokkia päivittäin niille tarkoitetuilla harjasgekkoruoilla sekä 1-3 kertaa viikossa tarjota hyönteisiä. Aikuinen harjasgekko syö muutaman kerran viikossa, ja niille voi tarjota harjasgekkoruokaa 2-3 päivän välein ja hyönteisiä 0-1 kertaa viikossa.
Harjasgekoille tulee tarjota myös hyönteisiä, vaikka osa gekoista saattaakin kasvaessaan nirsoilla ötököiden suhteen. Osa harjasgekoista ei taas suostu syömään muuta kuin jotain tiettyä hyönteislajia. Sirkat, lokustit, torakat ja sotilaskärpäsen toukat ovat terveellistä ötökkäravintoa.
Muistathan pölyttää kaikki ruokahyönteiset kalkkijauheessa! Jos käytät UVB-lamppua (jota suosittelemme harjasgekoille) et tarvitse kalkkia joka sisältää D3-vitamiinia. Noin joka toisella tai kolmannella hyönteiskerralla voit pölyttää hyönteiset myös vitamiinijauheessa. Valmisruokiin ei tarvitse lisätä kalkkia tai vitamiineja, sillä ne sisältävät jo kaiken mitä harjasgekkosi tarvitsee.
TIIVISTETTY OSTOSLISTA
- minimissään 45x45x90cm terraario aikuiselle gekolle, poikaselle esim. 58x39x40cm smartstore)
- irtopohjamateriaali (esim. lannoittamaton luonnonturve)
- sisusus (esim. juurakot, kookospiilot, korkkiputket, tekokasvit)
- seinään kiinnitettävä ruoka- ja vesikuppi
- valaistus (T5 UVB 2,4%)
- lämpölamppu + keraaminen valaisinkupu + himmentävä termostaatti jos lämpötila liian matala
- digitaalinen lämpö- ja kosteusmittari
- infrapunalämpömittari/pistooli
- sumutinpullo
- pinsetit ruokintaan
- keittiövaaka
- kuljetusrasia (esim. pieni muovilaatikko) jonka pohjalle talouspaperia
- styroksilaatikko kuljetukseen
- rokahyönteiset
- harjasgekkoruoka (esim. pangea, repashy, gecko nutrition...)
- vitamiini- ja kalkkijauheet
KÄSITTELY JA KÄYTTÄYTYMINEN
Olet juuri tuonut uuden lemmikkisi kotiisi. Milloin sitä voi alkaa käsittelemään? Uuden matelijan kannattaa antaa kotiutua noin 1-2 viikon ajan ilman että sitä turhaan käsitellään. Kun gekkosi on tottunut uuteen kotiin ja on alkanut syömään normaalisti, voit hiljalleen alotella käsittelyharjoitukset.
Harjasgekkoa käsitellessä tulee muistaa, että ne ovat arboreaalisia matelijoita ja luonnostaan hyppivät paljon, joka voi hankaloittaa käsittelyä. Erityisesti poikaset ovat erittäin nopeita ja hauraita! Käsittelyharjoitukset kannattaa aloittaa lähellä lattiaa jos harjasgekkosi hyppääkin pois kädeltä. Luonnossa harjasgekot eivät välttämättä tähtää mihinkään tiettyyn oksaan hypätessään, vaan laskeutuvat sinne oksalle mikä vastaan tulee. Siksi ne eivät käsiteltäessäkään ymmärrä, että kädeltä korkealta hyppääminen voi olla niille vaarallista.
Harjasgekot myös ääntelevät! Jos gekko ääntelee käsiteltäessä, voi se tarkoittaa että gekkosi ei pidä siitä mitä olet tekemässä. Tällöin kannattaa kunnioittaa liskosi rajoja ellei kyseessä ole pakollinen hoitotoimenpide.
NAHANLUONTI
Nahanluonti on matelijoille aika ajoin tapahtuva ihon luonnollinen uusiutuminen, jolloin ihon entinen peite irtaantuu ja uusi muodostuu tilalle. Nahanluonnin tunnistaa selkeästi harmaantuneesta ihosta joka myöhemmin alkaa kuoriutua irti.
Harjasgekko ei kuitenkaan jätä nahkaansa terraarion pohjalle kuten käärme, vaan gekot yleensä syövät sen. Vanha nahka sisältääkin hyödyllisiä ravinteita liskollesi.
Nuori harjasgekko luo nahkansa jopa noin muutaman kerran kuukaudessa. Tahti hiljenee iän ja kasvun hidastumisen myötä ja täysikasvuinen harjasgekko luo nahkansa noin parin kuukauden välein. Nahanluontia ei ihminen yleensä edes huomaa ennen kuin se on jo ohi.
Säännöllisin väliajoin on hyvä tarkistaa, ettei liskollasi ole jäänyt nahanpalasia esimerkiksi hännänpäähän tai varpaisiin. Jumiin jäänyt nahka voi ajan saatossa aiheuttaa ongelmia ja aiheuttaa esimerkiksi gekkojen hännän tai varpaiden kuolioita, sillä vanha nahka kiristää ja estää verenkierron. Mutta miten jumiin jäänyt nahka sitten irroitetaan oikeaoppisesti?
Jos gekollasi on nahanluontiongelmia, voit auttaa sitä tekemällä kotitekoisen "gekkosaunan" joka koostuu muoviolaatikosta jonka pohjalla on lämmintä ja kosteaa talouspaperia. Gekkosaunan lämpötilan tulisi olla noin 24 astetta ja sen on tarkoitus olla kostea, jotta liskon kiinnijäänyt nahka pehmenee. Pidä liskoasi gekkosaunassa korkeintaan vartin (15min) ajan, jonka jälkeen voit yrittää varovasti irroittaa nahanpalaset pinseteillä tai kosteilla vanupuikoilla. Vanhaa nahkaa ei saa koskaan irroittaa väkisin!
SUKUPUOLEN MÄÄRITYS
Harjasgekon sukupuolen määritys on erityisesti täysikasvuisen gekon kohdalla helppoa, sillä koiraan ja naaraan erot havaitsee silmämääräisesti gekon ulkomuodosta. Naaraat ovat usein rotevampia ja suurempikokoisia kuin koiraat, mutta tämä ei yksistään vielä kerro gekon sukupuolta.
Tarkin tapa määrittää harjasgekon sukupuoli on katsoa hännän tyveä. Koiraalla on kaksi suurta hemipenispullistumaa, naaraalla alue on huomattavasti sirompi. Nuorempien gekkojen sukupuolen määritys on haastavampaa, mutta mahdollista, jos pääset tarkastelemaan gekkosi jalkojen välissä, kloaakin yläpuolella sijaitsevaa rauhasriviä.
Vain koirailla on selkeä rauhasrivi - nämä rauhaset näyttävät siis suomuilta, jonka keskellä on painauma. Myös rauhasriviä ympäröivissä suomuissa on selkeä ero verrattaessa naaraisiin; koiraan suomut ovat kiiltävämpiä ja keskenään limittäin, kun naaraalla alue näyttää samalta kuin muut suomut.
TERVEYS JA SAIRAUDET
Metabolic bone disease on matelijoilla valitettavan yleinen niiden olosuhteisiin sekä ruokintaan liittyvä sairaus, joka haurastuttaa luita, koska matelija ei saa esimerkiksi D3-vitamiinia joko UVB:n tai kalkkia ravinnon kautta. Tämä voi johtaa vakaviinkin kehitysvammoihin, mm. luiden epämuodostumiin sekä murtumiin.
Alipaino johtuu usein siitä, että eläintä ei joko ruokita tarpeeksi tai se on sairas ja sillä on esimerkiksi loisia. Liian laiha gekko on luiseva ja sen kylkiluut erottuvat selvästi. Jos ruokinnan lisääminen ei auta ja paino putoaa edelleen, suosittelemme ottamaan yhteyttä matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin.
Lihavuus johtuu liikaruokinnasta ja on gekolle aina haitallista. Sopivan painoinen gekko on hoikka eikä sillä ole kertynyt ylimääräistä rasvaa kaulan ja ruumiin keskiosan ympärille. Ensisijaisena hoitona on ruokinnan rajoittaminen sekä liian rasvaisten ruokaeläinten poisto sen ruokavaliosta.
Hännän menetys. Hännän putoaminen on itsepuolustusreaktio, joka voi johtua stressistä tai yksinkertaisesti vain säikähdyksestä. Hännän pudotus ei ole gekolle itselleen vaarallinen, mutta muista mateljoista poiketen harjasgekko ei kasvata häntäänsä takaisin.
Yleisimpiä loisia ovat mm. kihomadot, koukkumadot, laakamatoja ja kokkidioosit ja ne eivät pienissä määrin ole erityisen haitallisia eivätkä aiheuta liskollesi ongelmia. Monella matelijalla onkin loisia luonnostaan. Ongelmia ne aiheuttavat jos matelijan immuunijärjestelmä heikkenee esimerkiksi stressin tai jonkin saurauksen vuoksi. Loiset voivat ongelmaksi myös muulloin ja on tärkeää viedä lemmikkisi eläinlääkäriin ulostenäytteen kera jos se oksentelee, paino putoaa ilman selkeää syytä, gekkosi menettää ruokahalunsa tai se käyttäytyy poikkeavalla tavalla.
Suolitukokset ovat vakava ja hoitamattomana myös kohtalokas tila, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että matelijasi suoli on tukossa ja estää liskoasi ulostamasta. Tämä johtaa nopeasti ruokahalun puutteeseen. Yleensä suoli tukkeutuu esimerkiksi hiekasta, kivistä tai talouspaperista, jota harjasgekko ei kykene sulattamaan. Myös muut vierasesineet voivat aiheuttaa suolitukoksia.
Jos harjasgekollasi on suolitukokseen viittaavia oireita, eli se käyttäytyy epätavallisesti, ei syö tai ulosta ja sen vatsa on turvonnut, kannattaa ensimmäisenä kokeilla lämmintä vesikylpyä sekä tarjota gekolle yhden tipan parafiiniöljyä. Parafiiniöljy liukastuttaa ruoansulatuskanavaa ja auttaa gekkoa ulostamaan.
Jos sen sijaan esiintyy myös vakavampia oireita kuten erittäin vaisu käytös, laihtuminen, silmien jatkuva siristely sekä tumma läiskä vatsassa, vie harjasgekkosi heti matelijoita hoitavalle eläinlääkärille!
Suolitukosta voi ehkäistä oikeanlaisella hoidolla. Suurin syy suolitukokseen irtopohjamateriaalilla on vääränlaiset elinolosuhteet sekä ruokinta, eli harjasgekolla ei ole riittäviä lämpötiloja tai se ei saa tarvitsemiaan ravinteita ruoan kautta ja pyrkii syömään siksi pohjamateriaaliaan. Pienet määrät syötyä turvetta ei ole vaarallista kunhan elinolosuhteet on kunnossa.
Hengitystietulehdus johtuu matelijoilla usein vääränlaisista elinolosuhteista kuten pitkään jatkuneesta liian korkeasta ilmankosteudesta tai liian matalasta lämpötilasta. Infektion hengitysteissä aiheuttaa yleensä bakteerit ja hengitystietulehdukset vaativat antibioottihoitoa.
Selkeitä hengitystietulehduksen oireita ovat apaattisuus, raskas henkittely suu aukinaisena, tukkeutuneet sieraimet, kupliva ja limainen sylki, ruokahalun katoaminen ja painonlasku. Jos huomaat hengitystietulehduksen oireita, ole heti yhteydessä matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin!
Päivitetty 16/08/2024
LÄHTEET
Healey Mariah, 04/2017. Crested Gecko Care. Reptifiles
Hawkins Pete, 02/2019. Crested Gecko Diet: what to feed your crested gecko. ExoticDirect
Brundage Cord, Atamian Seza, Vasquez Jessica, 07/2024. Juvenile Crested Gecko (Correlophus ciliates) Growth Rate on a Calcium-dusted Dubia Roach and Papaya Diet Versus a Commercial Diet. International Journal of Veterinary Science and Research
Lighting Guide. Arcadia Reptile