Viljakäärme
pantherophis guttatus
Levinneisyys: Pohjois-Amerikan kaakkoisosat
Elinikä: 15-25 vuotta
Koko: noin 90-150cm
Paino: noin 500-1300g
Ruokavalio: Jyrsijät, vaihtelevasti pienet linnut
Aktiivisuus: Hämäräaktiivinen
Kuristajakäärme, myrkytön
Yksineläjä
JOHDANTO
Viljakäärmeet (tutummin "viljikset") ovat maailmanlaajuisesti suosituimpia lemmikkikäärmeitä kuningaspytoneiden ohella. Tuhansien kauniiden värimuotojen lisäksi ne ovat myrkyttömiä, helpompia hoitaa verrattuna kuningaspytoniin, usein säyseitä luonteeltaan ja helppoja kesyttää.
Wikimedia Commons
Wikimedia Commons
Luonnossa viljakäärmeitä tavataan Pohjois-Amerikan kaakkoisosista vaihdellen lauhkeista metsiköistä niityille ja kivikoille. Niitä voi löytää myös ladoista tai muista vanhoista rakennuksista näillä alueilla. Ne eivät siis ole trooppisten alueiden käärmeitä, mutta eivät myöskää täysin aavikkoseuduilta. Niiden luonnollinen elinympäristö on vaihtelevaa ja vankeudessakin ne antavat olosuhdevaihteluita hyvin anteeksi. Kuten minkä tahansa lemmikin kohdalla, tulee myös viljakäärmeiden hoitoon kuitenkin perehtyä huolellisesti. Suomessa ne ovat suosittuja lemmikkikäärmeitä.
OLOSUHTEET
Viljakäärmeet ovat semi-arboreaalisia eli ne viettävät aikaa maantason lisäksi korkeammalla puiden oksistoissa. Vankeudessa ne tarvitsevat terraarioasumuksen, jossa ne pääsevät toteuttamaan muun muassa tätä lajille luonnollista käytöstä. Viimeisin terraarion minimikoko täysikasvuiselle viljakäärmeelle on 120x60x60cm, mutta suurempi on aina parempi! Esimerkiksi 140cm pituiselle käärmeelle parempi olisi vähintään 140cm pitkä terraario ja niin edelleen. Viljakäärmeet luonnollisesti aika-ajoin venyttävät itsensä täysin suoraksi ja se mahdollistaa käärmeelle kaikkien lihaksien kehittämisen ja käyttämisen täydessä potentiaalissaan verrattuna niin pieneen terraarioon, ettei se kykene suoristamaan itseään ollenkaan.
Vähintään 60cm korkeutta mahdollistaa jo hyvin kiipeilymahdollisuuksia ja riittävästi pohjamateriaalia, johon käärme pääsee kaivautumaan. Siitä on myös hyötyä oikeanlaisen lämmityksen ja UVB-valaisun asentamisessa.
Viljakäärmeet ovat erityisesti poikasina mestareita karkaamaan pienistäkin aukoista, ota tämä huomioon sopivaa terraariota valitessa. Poikasenkin voi laittaa suurempaan terraarioon, jos sen sisustaa erityisen suojaisaksi jolloin pieni käärme tuntee olonsa turvalliseksi. Tai vaihtoehtoisesti joudut päivittämään käärmeesi aina suurempaan terraarioon, kun se kasvaa.
Sopivia terraarioita ovat esimerkiksi lasiset, PVC tai MDF-kalustelevyterraariot. Vältä muovilaatikoita, sillä niissä on lähes mahdotonta toteuttaa ylhäältä säteilevä lämmitys ja UVB. Myöskään vanhat akvaariot eivät sovellu kovinkaan hyvin terraariokäyttöön, sillä kun joudut käsittelemään käärmettä ja terraarion sisustaa ylhäältä, voi käärme kokea sinut uhkana, kuten petolintu luonnossa.
LÄMMITYS
Viljakäärmeen terraarioon tulee toteuttaa lämpötilagradientti, eli niin sanottu kylmä pääty ja lämmin pääty. Matelijat ovsat vaihtolämpöisiä, eli niiden kehonlämpötila vaihtuu ympäristön mukaan eivätkä ne itse kykene ylläpitämään ja säätelemään lämpötilaansa kuten nisäkkäät. Väärät lämpötilat johtavat yleisimmillään viljakäärmeen kieltäytymiseen ruoasta, vähentyneeseen aktiivisuuteen tai lisääntyneeseen stressiin, sekä pahimmillaan vakavaan sairastumiseen tai jopa kuolemaan. Oikea lämpötila on kriittistä käärmeen ruoansulaukselle.
Lämmin pääty: 29-30°C
Paistattelupaikan pintalämpötila: 32-35°C
Kylmä/viileä pääty: 23-26°C
Yölämpötila: huoneenlämpö tai 24°C
Öisin ei yleisesti ottaen tarvita lisälämmitystä. On kuitenkin suotavaa pitää se yli 18°C. Lämpögradientti muodostuu yleensä luonnostaan terraarioon, jos se on riittävän pitkä ja lämmönlähde on valittu ja suhteutettu oikein terraarion kokoon nähden. Toisinsanoen yleensä riittää, kun lämpimään päätyyn tuodaan lämmitin ja kylmän päädyn annetaan olla sellaisenaan ilman lämmitintä. Liian pienessä terraariossa lämpötilagradientti ei välttämättä toteudu, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti käärmeen käyttäytymiseen.
"Lämmitys ja valaistus" -välilehdeltä löydät perinpohjaiset selitykset eri lämmitysmuodoista ja niiden haitoista/hyödyistä, sekä tarkemmin tietoa valaistuksesta, termostaateista ja UVB:stä.
Tiivistettynä tarvitset viljakäärmeelle ylhäältä tulevan lämmönlähteen, joka tuottaa infrapunan tyyppejä IR-A ja IR-B, kuten esimerkiksi Arcadia -merkin halogeenilämpölamppu tai deep heat projector. Halogeeni tuottaa kaikista saatavilla olevista vaihtoehdoista eniten IR-A säteilyä, joka läpäisee ihon pinnan kaikkein tehokkaimmin lämmittäen syvälle kudoksiin koko eläimen. Tämä jäljittelee auringon tuottamaa lämpöä parhaiten. Pidä mielessä, ettei valoa tuottava lämmitin saa ikinä olla päällä öisin! Jos tarvitaan lisälämmitystä yöaikaan, niin Arcadia:n deep heat projector on siihen paras valoa tuottamaton lämmitysvaihtoehto.
Vaikka viljakäärmeet ovat hämäräaktiivisia, ne hakeutuvat kyllä paistattelemaan suoraan lämpölampun alle, tai "epäsuorasti" piiloon lampun alle, jolloin osa niiden kehosta saa IR-A ja -B-säteilyä. Luonnossa käärmeet eivät kaivaudu maan alle hakeakseen lämpöä, vaan päin vastoin. Maan alla on viileämpää, kuin sen pinnalla. Käärmeet osaavat itse hakeutua riittävään lämpöön, kunhan sitä tarjotaan riittävien suojapaikkojen kera.
Polttimon wattimäärän (tehokkuuden) valintaan vaikuttavat ensisijaisesti polttimon sijainti ja terraarion korkeus. Jos polttimo asennetaan terraarion sisälle turvahäkin kanssa, pärjäät todennäköisesti 50w halogeenipolttimolla tai 80w deep heat projectorilla. Jos polttimo tulee kupuun asennettuna terraarion verkkokannen päälle, saatat tarvita jopa tehokkaamman. On hyvin vaikeaa sanoa yksi ainoa välittömästi oikein osuva tapa valita sopiva tehokkuus, sillä todella moni asia vaikuttaa tähän.
Muista aina tarkkailla lämpötiloja digitaalisilla lämpömittareilla. Tarvitset yhden mittarin kumpaankin lämpöpäätyyn noin 5-10cm pohjamateriaalin pinnan yläpuolelle. Tarkkaile suoraan lämpölampun alle muodostuvan paistattelupaikan pintalämpötiloja pistoolimallisella infrapunalämpömittarilla. Analogisten ja digitaalisten mittareiden välillä on jopa usean asteen heitto.
KOSTEUS
Illmankosteuden tulee olla n. 50-60% kieppeillä viljakäärmeen terraariossa, jotta vältytään hengitystieongelmilta ja nahanluonti onnistuu hyvin. Silloin tällöin lyhytkestoiset heitot eivät terveelle käärmeelle yleensä ole vaarallisia. Kosteuden mittaamista varten tarvitset digitaalisen kosteusmittarin. Monesti ulkokäyttöön soveltuvat digitaaliset lämpömittarit mittaavat myös ilmankosteutta. Mittari tulee asettaa pohjamateriaalin pinnalle tai mielummin 5-10cm pohjamateriaalin pinnasta ylöspäin, jotta pohjamateriaalin kosteus ei vaikuta niin paljoa saatuun lukemaan.
Kosteuden ylläpitäminen voi olla haasteellista lasisessa terraariossa, jossa on verkkokansi eli paljon ilmanvaihtoa. Voit tällöin peittää osan kannesta foliolla tai elmukelmulla. Terraariota on hyvä sumuttaa päivittäin käsisumuttimella, mutta tämän tiheys riippuu pitkälti terraariosta. Oikea pohjamateriaalivalinta edesajaa kosteuden ylläpitoa ilman homehtumista, tämän lisäksi bioaktiivisuus ja oikeat kasvit ovat oiva lisä. En suosittele automaattisia usvakoneita käytettäväksi kosteuden ylläpitoa varten, omasta kokemuksestani sellaisen puhdistaminen on erittäin haasteellista ja ne alkavat kerryttää ikäviä ja potentiaalisesti lemmikillesi varallisia bakteereita. Turvallisin vaihtoehto on manuaalisesti sumuttaminen, hyvä pohjamateriaalivalinta ja pohjamateriaalin paikoittainen syvempi kasteleminen ison vesiastian lisäksi.
Moni kuvittelee, etteivät viljakäärmeet tarvitse ollenkaan kosteutta terraarioonsa, mutta kun katsotaan alueita mistä viljakäärme on luontaisesti kotoisin, huomataan etteivät ne ole aavikon kuivia seutuja. Ilmankosteus vaihtelee näillä alueilla paljonkin 40-75% välillä ja jos terraariossa ei ollenkaan ylläpidä ilmankosteutta, voi se helposti pudota alle 40%, mikä lisää pohjamateriaalin pöllyämistä ja nostaa riskiä nahanluonnin ongelmille, sekä hengitystieongelmille.
VALAISTUS
On erittäin tärkeää tarjota käärmeellesi selkeä yö-päivärytmi valaistuksella. Valon tulee olla päällä 12h ja pois päältä 12h yöaikaan. Vaikka viljakäärmeet ovatkin hämäräaktiivisia ja viettävät usein päivän valoisat tunnit piiloutuneena, se ei tarkoita etteivätkö ne tarvitse valaistusta. On vain tärkeää tarjota riittävästi piilopaikkoja ja suojaisuutta esim. tekokasveilla ja oksilla, jotta käärmeesi pääsee halutessaan valolta piiloon.
Yksinomaan valoa tuottavan lämpölampun käyttäminen ei tuota riittävästi valoa tuomaan selkeää yö-päivärytmiä, vaan tämä tulee toteuttaa värittömällä (valkoisella tai lämpimällä valkoisella) erillisellä valonlähteellä. Oma suositukseni on Arcadia:n Jungle Dawn LED bar, joka soveltuu erinomaisesti terraariokäyttöön, tuottaa kokoonsa nähden erittäin riittävästi valoa ja kaiken lisäksi se toimii kasveille kasvuvalona. Tämän tuotteen voit laittaa terraarion verkkokannen päälle tai kiinnittää sen terraarion kanteen sisäpuolelle lampun mukana tulevilla ruuvattavilla kiinnikkeillä. Älä koskaan käytä värillisiä (sininen, punainen yms) valoja, ne ovat epäluonnollisia, käärmeesi näkee sen ja pitkään käytettynä ne voivat olla haitallisia eläimesi silmille ja syvyysnäölle.
Vaikka viljakäärmeet selviävätkin ilman UVB-valaistusta, sen tarjoaminen tuo mukanaan pelkkiä plussia käärmeesi hyvinvoinnille ja olosuhteiden luonnonmukaisuudelle. Tiesitkö, että matelijat näkevät UV-A -säteilyn väreinä, joita ihminen ei näe? Tämä edesauttaa käärmeesi hormonaalista toimintaa ja hyvinvointia. UV-B -säteily puolestaan antaa käärmeelle luonnollisesti D3-vitamiinia, joka on elintärkeää kalsium-aineenvaihdunnalle. UVB:n tarjoaminen edesauttaa viljakäärmeesi aktiivisuutta ja ne hakeutuvat luonnostaan välillä paistattelemaan UVB:n alle esimerkiiksi aamun ensimmäisinä tunteina. Vaihtoehtoisesti ne saavat UV-A ja -B-säteilyä niin sanotusti "epäsuoralla paistattelulla", jolloin ne ovat piilossa, mutta joku pienikin osa käärmeestä pilkottaa esiin. Kaikki tämä on pelkkää plussaa ja sitä, mitä ne luonnossa kokevat.
Älä koskaan käytä niin sanottua "kierre-UVB:tä" tai normaalia, pientä lamppumaista UVB-polttimoa. Nämä vapauttavat hyvin epävakaan määrän UVB-säteilyä, niiden elinikä on lyhyt ja kaikki tuotettu säteily kohdistuu liian pienelle alueelle, jotta käärmeesi saisi kaiken irti sen hyödyistä. Sen sijaan käytä Arcadia:n T5 putkimallista UV-valaisinta tehoissa 2,5-6% riippuen lampun sijainnista ja käärmeen pigmentaatiosta. UVB-säteily ei läpäise lasia, muovia tai muuta kiinteää estettä ja verkkokannet vähentävät noin 35% terraarioon pääsevän säteilyn määrästä. Tämän lisäksi muista, että UV-lamppu tulee vaihtaa säännöllisesti uuteen, esim. Arcadia:n T5 putket kestävät 12kk ennen, kuin ne lakkaavat tuottamasta UVB-säteilyä.
UVB-lamput edesauttavat myös oikeiden kasvien kasvamista, mutta yksinään tuottavat melko himmeästi valoa. Tämän vuoksi suosittelen käyttämään myös UVB:n kanssa erillistä valonlähdettä, kuten Jungle Dawn LED bar. Me Reptiliaryllä suosittelemme UVB:n tarjoamista jokaiselle matelijalle, myös hämäräaktiivisille. Vankeudessa yö-päivärytmin luominen on eläimesi hyvinvoinnille elintärkeää. UVB-putki tulee sijoittaa ns. limittäin lämpölampun kanssa samalle puolelle terraariota.
Vähäpigmenttiset/albiinovärimuodot ovat usein herkempiä valolle ja erityisesti UVB-säteilylle. Aivan kuten ihminen auringossa, voi viljakäärmekkin "palaa" liian tehokkaan UVB:n alla. Vähäpigmenttisille käärmeille todennäköisesti riittää ainoaksi valaisuksi lämpölampun lisäksi T5 UVB-putki, kun taas normaalipigmenttiselle voi olla suotava lisä esimerkiksi Arcadia Jungle Dawn LED bar.
Vähäpigmenttiselle käärmeelle sopiva UVB:n tehokkuus on terraarion sisälle asennettuna 2,5%. Normaalipigmenttiselle voi laittaa 6% tehoisen. Verkkokannen päälle voit laittaa molemmille 6% UVB:n. Näissä esimerkeissä lampun etäisyyden tulee olla vähintään 35cm käärmeestä ja käytössä tulee olla Arcadia-merkin T5 UVB-valaisinkupu.
POHJAMATERIAALI JA SISUSTUS
Viljakäärmeille lähes poikkeuksesta ei riitä pelkkä huoneilman kosteus, vaan ne tarvitsevat kosteutta ylläpitävää pohjamateriaalia terraarioonsa, johon voi myös kaivautua. Esimerkiksi sahanpurut homehtuvat erittäin helposti ja muuttuvat mössömäiseksi koostumukseltaan, jos sitä yrittää sumuttaa. Hiekka, sammal, erilaiset hakkeet, kissanhiekka, pelletit, hamppusilppu tai matelijoille markkinoidut matot eivät sovellu tähän tarkoitukseen joko ollenkaan tai sellaisenaan.
Halpa ja luonnollinen pohjamateriaali on itse tehty seos 70/30 suhteessa lannoittamatonta luonnonturvetta (esim. Kekkilä) ja lasten leikkihiekkaa. Näitä saa esimerkiksi Bauhausista. Seokseen on hyvä lisätä myös rahkasammalta, kuivia lehtiä ja halutessasi myös savihiekkaseosta, kookoskuitua ja -haketta tuomaan lisätekstuuria. Tämä seos on mukava kaivautumiseen, se toimii hyvin kosteuden ylläpidossa eikä se pölise liikaa etenkin, jos sitä sumuttaa tai kostuttaa säännöllisesti.
Pohjamateriaalin ei tule koskaan olla kauttaaltaan jatkuvasti märkää, sillä tämä aiheuttaa suomujen mätänemistä käärmeen maatessa pitkään kostealla pinnalla! Eikä puolestaan rutikuivaa ja pölyistäkään hengitystieongelmien välttämiseksi. Sen sijaan sitä tulee välillä sumuttaa pienen kosteuden ylläpitämiseksi ja kastella syvemmin esimerkiksi kahta nurkkaa tai oikeiden kasvien juuria. Pinta saa kuivua, mutta syvemmältä se saisi olla hieman kosteaa. Pohjamateriaalia kannattaa olla 10-20cm paksuinen kerros aikuiselle käärmeelle, enemmän on aina parempi kuin liian vähän. Viljakäärmeet pitävät kaivautumisesta!
Yleinen syy viljakäärmeen syömättömyydelle tai ruokailuongelmille on liian avonainen terraario, joka aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja stressiä. Ideaalisesti terraarion tulisi olla täynnä oksia, kasveja, korkkikaarnaa, piiloja ja köynnöksiä lattiasta kattoon, etu- ja takaosassa. Virhe, jota näen yleisimmin uusien käärmeenomistajien keskuudessa on, että sisustusta on pelkästään terraarion pohjan tasolla takaseinää vasten. Liikaa sisustusta ei ole koskaan, mielummin enemmän kuin liian vähän. Korkkikaarnaa ja erilaisia matelijoille turvallisia oksia voi ostaa eläinkaupoista tai tilata netistä, esimerkiksi reptifood.fi tai reptilemaniacs.com. Tekokasveja voit löytää esimerkiksi Tokmannilta tai tilata erilaisista verkkokaupoista. Muista suosia niin sanottuja "kokomuovisia" kasveja, eikä kangasmateriaalista valmistettuja kasveja! Kankaat kerryttävät helposti bakteereita ja voivat kosteassa terraariossa homehtua. Pese uudet tekokasvit kuumalla vedellä ja tiskiaineella ennen käyttöä, huuhtele huolellisesti!
Tarjoa käärmeellesi vähintään kolme piilopaikkaa, joihin se mahtuu kokonaan kerälle. Viileään päätyyn, lämpimään päätyyn ja keskelle. Tämä antaa mahdollisuuden vaihtolämpöiselle eläimelle säädellä kehonlämpöään turvallisessa paikassa. Tämän lisäksi käärmeellä on oltava tarpeeksi laaja vesiastia, jotta se mahtuu halutessaan sinne kokonaan kerälle esimerkiksi nahanluonnin aikana. Et tarvitse näihin eläinkauppojen kalliita piilopaikkoja tai vesikuppeja, voit aivan hyvin käyttää piiloina tekokasvien ja oksien muodostelmia, korkkikaarnapalasia tai muovisia säilytyslaatikoita, joihin on leikattu aukko (muista hioa reunat)! Vesikupeiksi käy muoviset, lasiset tai keraamiset astiat, mutta suuri käärme todennäköisesti saa muovisen kipon nurin.
Sisustusta valitessa muista tarkastaa, ettei missään ole teräviä reunoja tai päitä, joihin käärme voi teloa itsensä. Karheat pinnat eivät haittaa (esim. korkkikaarna), vaan ne ovat käärmeelle tärkeä apuväline nahanluonnin aikana. Varmista myös, ettei käärme kasvaessaan voi jäädä jumiin esimerkiksi liian pieneen suuaukkoon tai koristepääkallon reikiin! Jos haluat kerätä luonnosta käärmeellesi esimerkiksi pudonneita lehtiä, oksia tai kiviä, ne tulee desinfioida huolellisesti, jotta vältytään loisilta ja vierasperäisiltä bakteereilta. Esimerkiksi keittäminen ja uunitus ovat yleisiä menetelmiä. Muista perehtyä huolellisesti materiaalin soveltumiseen käärmeelle, sekä miten se desinfioidaan oikein ja turvallisesti.
Bioaktiivisuus, eli oman ekosysteemin luominen ja ylläpitäminen terrario-olosuhteissa on oiva valinta myös viljakäärmeelle. Aihe vaatii jonkin verran perehtymistä, muttei ole ollenkaan niin vaikeaa, miltä se voi nopealla silmäyksellä vaikuttaa.
Oikeat kasvit auttavat kosteuden ylläpidossa ja ovat erittäin näyttäviä koriste-elementtejä. Muista kuitenkin sijoittaa ne sellaisiin paikkoihin, mistä painava käärme ei pääse niitä aivan heti jyräämään, kuten esimerkiksi oksien väliin. Voit lukea bioaktiivisuuden periaatteista lisää täältä.
Jos pidät itse värkkäämisestä, voit halutessasi rakentaa käärmeellesi itse taustan terraarioon. Yleisin menetelmä on polyuretaanivaahto, joka kaiverretaan haluttuun muotoon ja päälystettään terraariokäyttöön sopivalla silikonilla (esim akvaariosilikoni), joka puolestaan päälystetään pohjamateriaalilla ennen kuivumista. Taustaan voi upottaa esimerkiksi oksia, muovisia kukkaruukkuja ja tekokasveja.
RUOKINTA
Viljakäärmeet syövät luonnossa varsin monipuolisesti hiiriä, rottia, lintuja ja jopa lepakoita. Vankeudessa suurin osa syöttää käärmeillensä pakastehiirtä niiden koko eliniän ajan, mistä ne kyllä saavat kaiken elämiseen tarvittavan ravinnon. Niille voi kuitenkin syöttää muita sopivan kokoisia ruokaeläimiä tuomaan luonnonmukaista vaihtelua ja virikettä.
Voit tarjota käärmeellesi esimerkiksi joka toinen/kolmas ruokailu lisäravinteita tuputeltuna ruokaeläimen päälle. Esimerkiksi Arcadia -merkin EarthPro A, jos käytät UVB-valaistusta tai RevitaliseD3, jos et käytä UVB:tä. Tämä tarjoaa käärmeelle vitamiineja ja mineraaleja, joita ne kohtaavat luonnossa ja joita ei pelkällä pakastehiirellä voi saada. Tämä ei vielä ole kovin yleistä harrastajien kesken varsinkaan Suomessa, mutta turvallisten tuotteiden kanssa hallitusti tarjoiltuna luonnonmukainen vaihtelu ei tuo mukanaan haittoja.
Nyrkkisääntönä viljakäärmeelle tarjotun ruokaeläimen tulee olla yhtä paksu, kuin käärmeen kehon paksuin kohta tai noin 10-15% sen kokonaispainosta. On ehdottoman tärkeää punnita käärmettä säännöllisesti erityisesti, jos se on vielä nuori. Näin saat pidettyä ruokinnan sopivana ja käärmeesi kasvaa tasaisesti ja terveellisesti. Ruokintojen väliseen aikaan vaikuttaa käärmeen ikä ja paino.
Nuori kärme kuitenkin syö noin viikon välein, kun taas täysikasvuonen kahdesta kolmeen viikon välein. Tarjoa aina mielummin yksi oikean kokoinen ruokaeläin, kuin usea liian pieni! Tämä vähentää ruoansulatukseen liittyviä komplikaatioita (esim. ruoan takaisin oksentaminen) ja käärmeen hidas aineenvaihdunta saa varmemmin oikean määrän ravinteita.
Viljakäärmettä ei tarvitse siirtää erilliseen astiaan syömään. Käärmeestäsi ei tule aggressiivista eikä se aina kuvittele saavansa ruokaa, jos ruokit sitä sen omassa terraariossa ja avaat oven ruokinta-ajan ulkopuolella. Ruokailun ympärillä käsittely eläimen siirtelyssä puolestaan lisää riskiä ruoan oksentamiselle ja voi tuottaa täysin turhaa stressiä. Erityistarpeiset käärmeet ovat tietenkin poikkeus, mutta normaali terve käärme voi huoletta syödä terraariossaan. Pieni määrä pohjamateriaalia nieltynä ruoan yhteydessä ei ole vaarallista, jos muut olosuhteet ovat oikeanlaiset. Muista totuttaa käärme käsittelyyn äläkä koskaan ruokkimisen ulkopuolella tee mitään terraariossa, jos käsissäsi on ruokaeläimien hajuja.
Ruokintaa varten ota hiiri sulamaan esimerkiksi pakastepussissa pöydälle tai terraarion lähettyville. Kun se ei enää tunnu mistään kohtaa kylmältä/jäiseltä, aseta hiiri pussin sisällä kuumaan veteen noin 30min ajaksi tai vaihtoehtoisesti lämmitä sitä hiustenkuivaimella. Vie lämmin (ei kuuma) hiiri pihdeillä käärmeen piilopaikan edustalle ja rapisuta sillä pohjamateriaalia, piilon suuta ja ravista sitä kevyesti. Jos viljakäärme on kiinnostunut syömään, sen erottaa nopealla kielen lipomisella ja hiiren seuraamisella. Kun käärme tarraa kiinni, voit vielä ravistella hiirtä sen otteessa kannustaaksesi sitä kuristamaan tiukemmin.
Jos käärme ei yrityksestä huolimatta nappaa ruokaansa tai osoita kiinnostusta, voit jättää rotan terraarioon muutamaksi tunniksi, jolloin käärme saattaa "herätä" sen hajuun ja omaan tahtiin käydä syömässä. Älä kuitenkaan jätä rottaa sulaneena terraarioon yön yli äläkä missään nimessä pakasta sitä uudelleen. Valitettavasti joudut heittämään sen roskikseen. Viljakäärmeet ovat kuitenkin usein erittäin hyviä syömään.
Ihannepainoisella viljakäärmeellä on solakka keho, jossa häntä kapenee tasaisesti. Selkäranka ei tunnu terävänä tai vaihtoehtoisesti sen kohdalla ei ole painaumaa kehon muodostaessa kaksi "kumpua" sen molemmin puolin. Makkaroita ei tule muodostua ja kaulan tulee olla päätä hieman kapeampi.
TIIVISTETTY OSTOSLISTA
- minimissään 120x60x60cm terraario aikuiselle käärmeelle
- irtopohjamateriaali (esim. lannoittamaton luonnonturve)
- riittävästi sisustusta, vähintään 3 piiloa ja kiipeiltävää
- vesiastia, johon käärme mahtuu
- lämpölamppu (halogeeni, incandescent tai DHP)
- suojahäkki tai valaisinkupu keraamisella kannalla
- himmentävä termostaatti
- digitaaliset lämpömittarit molempiin päätyihin
- digitaalinen kosteusmittari
- infrapunalämpömittari (pistoolimalli)
- valaistus (mieluusti myös T5 UVB 2,5-6%!)
- sumutinpullo
- pihdit/pinsetit ruokintaan
- keittiövaaka
- kuljetusta varten tyynyliina, pyyhkeitä ja muovilaatikko
- pakasterottia
- halutessasi lisäravinteet
KÄSITTELY JA KÄYTTÄYTYMINEN
Viljakäärmeet ovat yksineläjiä eivätkä ne varsinaisesti tarvitse tai hyödy käsittelysä. Ne eivät kykene muodostamaan kaverillista kiintymystä, tuntemaan rakkautta tai kaipausta eikä niitä tule pitää sylittelylemmikkeinä. On kuitenkin erittäin tärkeää totuttaa viljakäärme käsittelyyn esimerkiksi yllättävää eläinlääkärikäyntiä tai ihan vain tavanomaista terveystarkastusta varten kotioloissa.
Jos käärmeesi ei ole tottunut käsittelyyn, on syytä aloittaa opettelu pienestä. Samalla voit arvioida sen temperamenttia ja oppia lukemaan sen kehonkieltä paremmin. Aloita totuttamalla käärme läsnäoloosi. Tee tavanomaisia askareita terraarion lähistöllä ja hoida esimerkiksi päivittäinen veden vaihtaminen rauhallisesti samalla jutellen, jotta käärme oppii ettet ole uhka. Rapistele pohjamateriaalia ja sumuttele terraariota koskematta ja häiritsemättä käärmettä sen kummemmin. Pikkuhiljaa siirry lähemmäs viljakäärmettäsi ja kosketa hieman sen kylkeä. Jos et saa negatiivista reaktiota, voit pikkuhiljaa koskea käärmeeseen enemmän.
On parempi totutella pelokas lemmikki pikkuhiljaa kosketukseen, kuin yhtäkkiä napata se ja aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Toimi rauhallisesti ja rauhallisessa ympäristössä. Kun käärmeesi tuntuu olevan sujut läsnäolosi kanssa, pyri ottamaan se käsiteltäväksi illalla, kun se on valmiiksi jalkeilla. Rauhallisesti, mutta päättäväisesti nosta käärme noin puolivälistä sen kehoa. Aluksi käärmeesi todennäköisesti pyrkii poispäin sinusta tai yrittää tarrata kiinni terraarion sisustuksiin, hellästi mutta päättäväisesti tue sen kehoa ja nosta se pois terraarion sisältä.
Kun käärme on käsissäsi, toimi edelleen mahdollisimman rauhallisesti. Kannattaa istuutua lattialle, jotta se ei vahingossakaan pääse putoamaan pitkää matkaa, jos jompi kumpi teistä säikähtää. Viljakäärmeet ovat yleensä melko energisiä käsiteltäessä. Viljikset eivät ole kuristumisriski eivätkä ne koskaan yritä "mitata ihmistä ruoakseen". Ne ovat kuitenkin melko suuria käärmeitä, joilla on voimakkaat lihakset, jotta ne jaksavat kannatella itseään kiipeillessä. Voit huoletta pitää käsittelyyn tottunutta käärmettä harteillasi, tarvittaessa saat sen kyllä taivuteltua irti, kun on aika mennä takaisin terraarioon. Älä kuitenkaan anna pienten lasten käsitellä aikuista käärmettä yksin.
Uutta käärmettä kannattaa lähestyä takaa päin, eli välttää laittamasta käsiäsi suoraan sen pään eteen. Varmista kuitenkin, että se tietää läsnäolostasi etkä kosketa sitä yllättäen! Mikään käärme ei koskaan pure ollakseen ilkeä tai aggressiivinen, hyökkäys johtuu aina puolustautumisesta, kun käärme kokee itsensä uhatuksi. Viljakäärme ei ole myrkyllinen, mutta mahdolliset puremahaavat kannattaa aina desinfioida. Jos käärme puree eikä näytä irrottavan itsestään, voit laittaa käärmeen pään kylmän vesihanan alle. Vältä käärmeen kaivamista esiin päiväsaikaan nostamalla sen piilopaikka täysin yllättäen pois, tämä voi tuntua käärmeelle uhkaavalta. Mielummin raota varomasti piilopaikkaa ja lähesty sivusuunnasta.
Käsittelysessiot kannattaa pitää lyhyinä varsinkin vasta käsittelyyn tottuvan käärmeen kanssa. Noin 5-10min riittää erittäin hyvin. Kun se on tottunut ja käyttäytyy täysin rauhallisesti käsiteltäessä, voi sessioita pidentää. En kuitenkaan suosittele yli 45min käsittelyjaksoja, sillä huoneenlämpö on yleensä alhainen eikä käärme hyödy käsittelystä varsinaisesti mitenkään. On toki hyvää virikettä antaa käärmeesi tutkia uusia ympäristöjä, hajuja ja tekstuureita terraarion ulkopuolellakin, mutta se ei saa olla käärmeen ainoa virike.
Nuorta tai käsittelyyn totuttelevaa käärmettä voi käsitellä jopa 3-4x viikossa, mutta muuten kannattaa pidättäytyä 1-2x viikossa, eikä sekään ole pakollista. Älä koskaan käsittele viljakäärmettäsi vähintään 24h ennen ja 24h jälkeen ruokkimisen!
Rauhallinen, tyytyväinen ja olonsa turvalliseksi kokeva viljakäärme on kehostaan rento, pitää kiinni rauhallisesti eikä pyri nopeasti poukkoillen poispäin. Se voi tutkailla ympäristöään ja lipoa pitkiä intervalleja kielellään. Puolestaan stressaantunut ja pelokas käärme liikkuu nopeasti, lipoo todella tiheästi, sihisee, poukkoilee ja säpsähtelee.
NAHANLUONTI
Viljakäärmeet luovat nahkansa iästä riippuen muutaman viikon tai usean kuukauden välein kasvamisen yhteydessä. Nahanluonnin lähestymisen huomaa käärmeen värien yhtäkkisenä haalistumisena ja silmien sakeudesta, ne muuttuvat lähes zombiemaisen sinisiksi. Tällöin käärmeen näköaisti on heikko eikä sitä kannata yrittää käsitellä. Tämä vaihe kestää muutamasta päivästä jopa reiluun viikkoon. Viljakäärmeesi ei välttämättä liiku piilopaikastaan tänä aikana ja se voi myös kieltäytyä ruoasta.
Kun varsinainen nahanluonti on tapahtumassa, käärmeen värit voivat äkillisesti palata normaaleiksi. Älä kuitenkaan hätäänny, jos et löydä terraariosta luotua nahkaa. Muutaman päivän kuluessa käärme varsinaisesti luo nahkansa ja sen värit kirkastuvat täyteen loistoonsa. Luotu nahka kannattaa kerätä pois, sitä voi hyödyntää esimerkiksi askartelussa tai silputa ruokahyönteisten tai siirojen ruoaksi bioaktiivisiin terraarioihin.
Nahanluonnin aikana on äärimmäisen tärkeää ylläpitää terraarion kosteutta, jotta vältytään komplikaatioilta. Sumuttele useammin ja täytä vaikka yksi piilopaikka kostealla rahkasammaleella. Varmista myös, että vesiastiassa on riittävästi tuoretta vettä tarjolla. Odota vähintään vuorokausi nahanluonnin jälkeen ennen kuin tarjoat ruokaa, jotta käärme kerkeää asettua ja vältytään ruoasta kieltäytymiseltä.
TALVILEPO
Luonnonvaraiset viljakäärmeet vaipuvat vuoden kylmimpinä kuukausina talvilepoon, jolloin niiden kehontoiminnot hidastuvat. Talvilepoa ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa vankeudessa, sillä se tuo mukanaan riskejä, jotka ovat täysin vältettävissä tavallisen lemmikkikäärmeen kanssa. Talvilevon toteutus vankeudessa on kuitenkin viljakäärmeiden kasvattajien tapa edesajaa niiden hormonaalisia toimintoja, millä on vaikutus muun muassa parittelukäyttäytymiseen. Luonnossa viljakäärmeiden talvilepo on muutenkin lyhytkestoinen ja vastaavaa luonnonmukaista vaihtelua ja virikettä voi tuoda niiden lemmikkielämään muilla tavoilla.
Terveelle, hieman jo varttuneemmalle käärmeelle voi tuoda vaihtelua esimerkiksi lyhentämällä valoisaa aikaa talvella ja vastaavasti pidentämällä sitä kesällä. Esimerkiksi 10h valoa talvella ja 14h valoa kesällä. Ruokintavälejä on turvallista vaihdella hieman sinne tänne, esimerkiksi voit pidentää ruokintaväliä yhden kerran muutamalla päivällä ja palata taas tuttuun aikatauluun.
Matelijat ovat mestareita peittämään kaikki sairauden ja heikkouden merkit, jolloin jokin piilevä sairaus voi koitua kohtalokkaaksi talvilevon aikana kehontoimintojen hidastuessa. Osa käärmeistä ei välttämättä enää "herää" talvilevosta vaan kuihtuvat sen johdosta pois. Tavalliselle lemmikkikäärmeelle talvilevon tuomat riskit ovat täysin vältettävissä, emmekä suosittele sen yrittämistä.
TERVEYS JA SAIRAUDET
Lihavuus on erityisesti liian pienessä ja virikkeettömässä asumuksessa pidettyjen tai liian usein rasvapitoisella ruoalla ruokittujen viljakäärmeiden ongelma. Viljakäärmeiden aineenvaihdunta on hidas, eikä niitä tule ruokkia liian usein. Hiirten rasvapitoisuus on rottia pienempi, minkä vuoksi viljakäärmeille suositellaan annettavan mielummin hiiriä ruoaksi. Viljakäärmeet kerryttävät helposti liikapainoa ja sen erottaa selkeästi kylkien "makkaroina", painaumana selkärangan kohdalta ja selkeänä yhtäkkisenä paksuuserona kohdassa, josta käärmeen häntä alkaa.
Loiset voivat aiheuttaa esimerkiksi ruokahaluttomuutta, laihtumista, apaattisuutta ja epänormaalia ulostetta. Sisäiset loiset ovat voineet tulla huonolaatuisen ruoan mukana tai jos tuot terraarioon ulkoa sisustusta ilman desinfiointia. SIsäiset loiset voi havaita ulostenäytteellä eläinlääkärin kautta.
Ulkoiset verta imevät loiset ovat myös yleinen vaiva. Ne erottuvat pieninä, yleensä tummina tai mustina liikkuvina pisteinä käärmeen suomujen välissä, silmien ja suun ympärillä. Varmista ettei kyseessä ole vain pohjamateriaalia, joka on tarttunut suomujen väliin. Yleinen oire on käärmeen silminnähtävä kutina esimerkiksi hankaamisena tai vesiastiassa jatkuvasti aikaa viettämisenä. Tartunta on yleensä peräisin ulkoa tuoduista huonosti desinfioiduista esineistä, huonosta hygieniasta tai muista matelijoista välittyneenä. Ole siis tarkkana ja muista aina pestä kätesi ja kaikki yhteiset välineet, kuten pinsetit, kun omistat ja käsittelet useampaa matelijaa. Konsultoi eläinlääkäria, jos havaitset loistartunnan.
Suolitukokset ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Riski on äärimmäisen pieni, kun eläin on perusterve, sille syötetään oikein suhteutetun kokoista ruokaa ja olosuhteet, kuten lämmitys ja kosteus, ovat kunnossa. Vaikka pienissä määrissä luonnostaan pohjamateriaalin nieleminen ruokailun yhteydessä ei ole vaaraksi, on sitä silti syytä tarkkailla. Suolitukoksen huomaa yleisimmin ruokahaluttomuutena, epänormaaleina vatsan/peräalueen muotoina ja ulostuksen puutteena. Jos epäilet suolitukosta tai ulostuksen vaikeutta, ole yhteydessä eläinlääkäriin.
Hengitystietulehdus tai respiratory infection (RI) on yleinen lemmikkikäärmeiden vaiva. Viljakäärmeillä yleisimmät syyt tälle ovat liian kuiva ja pölyinen, tai vaihtoehtoisesti aivan liian kostea terraario ja pohjamateriaali, home ja väärät lämpötilat. Oireita RI:lle ovat epänormaalin näköinen hengitys, vinkuva, porskuttava tai köhisevä hengittäminen (viljakäärmeistä ei normaalisti tulisi kuulua mitään hengitysääniä) ja aivastelu. Myös epämääräinen erite silmistä, sieraimista ja suusta voivat kertoa hengitystietulehduksesta. Ole yhteydessä eläinlääkäriin, jos havaitset toistuvasti poikkeuksellista hengityskäyttäytymistä.
Metabolic bone disease on viljakäärmeillä jokseenkin harvinainen, mutta jälleen kuitenkin mahdollinen. MBD tarkoittaa käytännössä luiden surkastumista kalsiumin puutoksesta, joka johtuu väärästä ruokavaliosta ja D3-vitamiinin puutoksesta. MBD näyttäytyy kehon epämuodostumina ja niiden asteittaisena kehittymisenä.
Nahanluonnin ongelmat ovat äärimmäisen yleisiä ja johtuvat enimmäkseen vääränlaisista terraario-olosuhteista. Liian alhainen kosteus ja karheiden pintojen puutos nahanluonnin aikana yleensä johtaa siihen, että käärme luo nahkansa pieninä repaleisina palasina. Terve, oikeissa oloissa pidetty viljakäärme luo nahkansa yhtenä kappaleena. Jos nahka jää jumiin käärmeen päälle, on syytä auttaa laittamalla se niin sanottuun "saunaboksiin". Tee muovilaatikkoon muutama ilmareikä, laita pohjalle lämpimällä vedellä kasteltuja pyyhkeitä ja käärme sinne noin 30min-1h ajaksi, jonka jälkeen kokeile kostealla pyyhkeellä hellästi hieroa nahkaa irti. Toista, kunnes nahka on kokonaan vaihtunut. Älä koskaan yritä repiä kiinni olevaa vaihtuvaa nahkaa irti käärmeestä! Jos nahka ei ole itsestään vielä valmis irtoamaan, se on kivuliasta ja voi vahingoittaa alla olevia suomuja. Tarkista aina nahanluonnin yhteydessä, että käärmeen silmänpääliset (eyecaps) irtoavat eikä hännän päähän jää yhtään nahkaa.
Scale rot eli suomumätä tarkoittaa kirjaimellisesti käärmeen suomujen mätänemistä. Viljakäärmeillä hitusen yleisempi vaiva, jota aiheuttaa jatkuvasti liian märällä pinnalla makaaminen. Esimerkiksi, jos terraariossa käytetään pohjamateriaalia joka on jatkuvasti vetinen pinnaltaan, myös esimerkiksi käärmeen suosiman piilopaikan jatkuva märkyys ja käärme tietysti vietää sen päällä kaiken aikansa. Suomumätä aiheuttaa käärmeen iholle haavoja, rakkuloita tulehduksia. Suomuätä muodostuu lähes aina käärmeen mahan suomuille ja se voi pahimmillaan peittää käärmeen koko maha-alueen hännästä päähän. Suomumätä erottuu parhaiten vaaleista käärmeistä suomujen punertavana tummumisena ja märkivinä rakkuloina.
Mouth rot eli suumätä on suomumädän tapaista, mutta kohdistuu käärmeen suuhun. Sitä aiheuttaa asumuksen huono hygienia ja väärät olosuhteet. Suumätä on samaan tyyliin punertavia tummempia rakkulamaisia haavaumia käärmeen suun sisällä, suupielissä ja suun ulkopuolella. Epäillessäsi suomu- tai suumätää, ole yhteydessä eläinlääkäriin.
Ruoan oksentaminen voi olla hyvin vaarallista käärmeellesi. Se vaatii energiaa ja vahingoittaa ruokatorvea, jonka vuoksi odota vähintään kaksi viikkoa ennen kuin yrität ruokkia sitä uudestaan! Yleisin syy ruoan oksentamiselle on ulkoiset stressitekijät, esimerkiksi jos siirtelet käärmettä ruokkimista varten eri paikkaan tai käsittelet sitä muuten ruokinnan jälkeen. Myös sairaudet tai väärät terraario-olosuhteet voivat aiheuttaa tätä. Älä sekoita käärmeen ulostetta oksennukseen, ulosteen mukana tulee useasti karvoja ns pötkönä.
28/01/2024 Ronja Uusitalo
LÄHTEET
Healey Mariah, 09/2017. Corn snake care guide. Reptifiles
Torrini Lori, 02/2002. Potential Neural Consequences for Snakes Under Captive Management. IAABC Foundation of Journal, Issue 23
Gimmel Angela, Öfner Sabine, Liesegang Annette, 11/2021. Body condition scoring (BCS) in corn snakes (Pantherophisguttatus) and comparison to pre-existing body condition index(BCI) for snakes. Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition
Lighting Guide. Arcadia Reptile
Feeding Programme. Arcadia Reptile