Surugekko
lepidodactylus lugubris
Levinneisyys: Tyynenmeren saaristot, keski- ja eteläamerikka, Hawaiji
Elinikä: 10-15 vuotta
Koko: 8-10 cm
Ruokavalio: Hyönteiset, hedelmät
Aktiivisuus: Hämäräaktiivinen
Sosiaalisuus: Sosiaalinen
JOHDANTO
Surugekkoja, jotka toisinaan tunnetaan myös luguina, tavataan laajalla alueella Tyynenmeren saaristoissa. Niitä esiintyy mm. Malesiassa, Havaijilla, Vietnamissa, Thaimaassa, Japanissa, Taiwanissa, Indonesiassa, Filippiineillä, Papua-Uusi-Guineassa, Fijillä sekä monessa muussa maassa.
Ne ovat levinneet myös Etelä-Amerikkaan, mm. Meksikoon, Brasiliaan sekä useaan muuhun valtioon ja luetaan vieraslajiksi monessa maassa. Suomen oloissa surugekko ei kuitenkaan selviydy.
Surugekot esiintyvät ja pärjäävät monenlaisessa ympäristöissä, sademetsistä ihmisen muokkaamiin ympäristöihin, ja ne ovatkin yleinen näky esimerkiksi asutuksen lähettyvillä. Ne ovat taitavia kiipeilemään ja niitä usein löytääkin kiipeilemästä esimerkiksi seiniltä sekä katosta, katulampuista, puista sekä pensaista, mutta myös maasta.
Surugekko on sosiaalinen liskolaji jotka täytyy asuttaa mieluusti vähintään kolmen gekon ryhmissä. Ne kommunikoivat keskenään erilaisin äännähdyksin ja muodostavat ryhmässään oman hierarkiansa. Ne ovat partenogeneettisiä eli lisääntyvät suvuttomasti, ja tulevat yleensä sukukypsiksi noin vuoden iässä. Lähes kaikki lajin yksilöt ovat naaraita, koiraat ovat harvinaisia ja yleensä steriilejä.
OLOSUHTEET
Surugekko vaatii pakovarman terraarion, sillä kyseessä on partenogeneettinen eli neitseellisesti lisääntyvä liskolaji, jonka poikaset mahtuvat hyvinkin pienistä raoista. Tavallinen Exo Terra ei ole sellaisenaan surugekkovarma, vaan esimerkiksi katon pienet kolot sekä oven reunojen välit täytyy tukkia, jotta välttyy karkureilta.
Sopiva terraarion koko pienelle gekkoryhmälle on esimerkiksi 45x45x60cm. Joidenkin lähteiden mukaan esimerkiksi 30x30x45cm olisi minimi kolmen aikuisen gekon ryhmälle, mutta isompi terraario on aina suositeltavaa, sillä terraarion koko vaikuttaa myös siihen, miten kyseinen surugekkoryhmä tulee toimeen keskenään. Vaikka laji onkin sosiaalinen, voivat ne liian pienessä tilassa alkaa tappelemaan keskenään tai alistaa muita siihen pisteeseen, ettei alempiarvoinen gekko pääse syömään. Mitä isompi surugekkopopulaatio, sen suurempi terraarion täytyy olla.
Bioaktiivinen terraario on erinomainen vaihtoehto surugekoille, sillä terraarion oma talkkariryhmä pitää huolen, että terraario pysyy puhtaana - näin vältyt helpommin myös mm. karkureilta ja stressaamasta gekkojasi siivouksen yhteydessä.
LÄMMITYS
Joskus sanotaan, etteivät surugekot vaadi lämmitystä, sillä ne pärjäävät mainiosti myös huoneenlämmössä. Tämä on sinänsä totta ja surugekot pärjäävät myös 22-24 °C, mutta vaihtolämpöisinä eläiminä ne kuitenkin hyötyvät pienitehoisesta lämpölampusta (jos terraarion LED ja UVB eivät lämmitä terraarion yläosaa tarpeeksi) ja lämmittelypaikka kannattaakin olla noin 26-29 °C. Lisälämmitys vaikuttaa matelijasi ruoansulatukseen sekä aktiivisuuteen positiivisesti.
Lämmitysmuodoksi suosittelemme lämpölamppuja. Vaikka laji on hämäräaktiivinen, surugekot paistattelevat valon alla mielellään. Sopivia lämpölamppuja ovat esimerkiksi Repti Planet Daylight Frosted -lamppu. Myös matalatehoista halogeenilamppua voi kokeilla, kunhan muistaa huomioida että terraarion lämpötila ei nouse liian korkeaksi! Halogeenilamput ovat tavallista lämpölamppua huomattavasti tehokkaampia.
Emme suosittele lämpömattoja tai CHP (ceramic heat emitter) -lämmittimen käyttöä, sillä ne eivät tuota matelijalle hyödyllistä IR-C ja IR-A -lämpösäteitä. "Lämmitys ja valaistus" -välilehdeltä löydät perinpohjaiset selitykset eri lämmitysmuodoista ja niiden haitoista/hyödyistä, sekä tarkemmin tietoa valaistuksesta, termostaateista ja UVB:stä.
Muualla terraariossa lämpötilat saavat olla matalampia ja ne voi laskea noin 20 °C. Tämä on tärkeää, sillä surugekkojen tulee pystyä säätelemään ruumiinlämpöään. Koko terraario ei siis saa olla kauttaaltaan 26-29 °C! Kesäaikaan tätä voi olla vaikea säädellä, mutta tällöin voit esimerkiksi sammuttaa kaiken valaistuksen ja asettaa terraarion verkkokatolle kylmäkalleja jos lämpötila tuntuu nousevan liikaa. Myös ilmastoinnin lisäys auttaa kesäisin. Surugekot eivät kestä 29 °C kuumempaa kovin pitkäaikaisesti ja jatkuva altistuminen korkeille lämpötiloille voi olla kohtalokasta.
Myös liian matalat lämpötilat ovat haitallisia. Emme suosittele että terraarion koko lämpötila on päiväsaikaan alle 20 °C. Yöaikaan terraarion lämpötila saa kuitenkin laskea noin 18 °C. Yöllinen lämpötilan pudotus on luonnollista ja jopa suositeltavaa - ethän pidä siis lämmitystä öisin päällä!
KOSTEUS
Surugekko on trooppinen matelija, jonka vuoksi se vaatii korkean ilmankosteuden. Ilmankosteusprosentin ei tarvitse kuitenkaan olla sama koko päivän ajan, vaan vaihtelua saa ja pitääkin olla. Jatkuvasti korkea ilmankosteus on otollinen paikka homeen sekä bakteerien kehittymiselle.
Ilmankosteus saa nousta jopa 80-90% aamuin ja illoin sumutettaessa, ja saa laskeutua 50-60% sekä päivän että yön aikana. Yleensä kaksi kertaa päivässä sumuttaminen riittää, mutta jos terraariossasi on avoin verkkokatto, voi ilmankosteus karata liiankin nopeasti - tällöin voi olla tarpeellista sumutella useamminkin.
Jos olet valmis käyttämään hieman ylimääräistä rahaa, suosittelemme investoimaan sadetusjärjestelmään, joka hoitaa terraarion sumutuksen puolestasi. Esimerkiksi Mistking on laadukas ja pitkäikäinen merkki, kunhan sitä käytetään sekä huolletaan oikealla tavalla.
Sadetusjärjestelmä ei ole pakollinen hankinta, mutta suosittelemme silti painesumuttimen ostamista. Tavallinen suihkepullo toimii, mutta on huomattavasti työläämpi verrattuna painesumuttimeen.
VALAISTUS JA UVB
Lämmön lisäksi surugekot tarvitsevat valoa luomaan päivärytmiä. Tämän voi toteuttaa monella tapaa, mutta suosittelemme aina UVB-valoa kaikille matelijoille - myös surugekoille! Matelijat kykenevät UVB-valon ansiosta valmistamaan itse oman D3-vitamiinin elimistössään. Se usein myös vaikuttaa positiivisesti liskosi aktiivisuuteen ja muuhun käyttäytymiseen.
Usein surugekoille suositellaan käytettävän 2.4% vahvuista T5 UVB-putkea, mutta putken vahvuus riippuu monesta seikasta.
Sijoitetaanko valo terraarion verkkokaton päälle vai terraarion sisälle ja kuinka kaukana UVB-putki on eläimestä? Terraarion verkkokatto blokkaa aina osan UVB-säteilystä, mikä kannattaa huomioida putken valinnassa.
Myös merkillä on väliä! Arcadia, Zoomed ja Reptile Systems ovat laadultaan tasaisia ja markkinoiden turvallisimpia.
Arcadian sivuilla oleva Lighting Guide auttaa oikeanlaisen valon valinnassa, syötä vain matelijasi englanninkielinen tai tieteellinen nimi hakukenttään! Voit myös mitata UVI-lukeman Solarmeter-mittarilla. Näitä voi joko ostaa itselle käyttöön tai esimerkiksi lainata Suomen Herppiharrastajien kautta.
Laadukkaita LED-valovaihtoehtoja ovat Arcadia Jungle Dawn ja Skylight-valaisimet. Muitakin hyviä ja edullisempia merkkivaihtoehtoja on olemassa, esimerkiksi Repti Planet, Lucky Reptile ja Exoterra. Myös Airamin kasvilamput ovat hyvä vaihtoehto.
POHJAMATERIAALI JA SISUSTUS
Terraarion pohjamateriaaliksi soveltuvat erilaiset pohjamateriaalisekoitukset (tai valmiit, matelijoille suunnatut pohjamateriaalit). Tärkeintä olisi, että pohjamateriaali kestää sekä auttaa ylläpitämään surugekkojen vaatimaa ilmankosteutta. Luonnonturve, kookosturve sekä lannoittamaton multa ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja, ja itse käytän surugekoillani luonnonturpeen sekä kookosturpeen sekoitusta. Myös sammalta on hyvä sekoittaa pohjamateriaaliin, sillä se auttaa kosteuden ylläpidossa.
Sen sijaan hakkeet, purut, pelletit, matot tai vastaavat pohjamateriaalit eivät sovellu surugekoille. Talouspaperi on turvallinen vaihtoehto karanteeniolosuhteissa, mutta sen puhdistaminen sekä vaihtaminen on huomattavasti työläämpää.
Koska kyseessä on arboreaalinen laji, tarvitsevat ne kiipeilymahdollisuuksia - esimerkiksi oksia, juurakoita sekä aitoja ja tekokasveja. Runsas kasvillisuus toimii hyvin piilopaikkana, mutta voit lisäksi tarjota gekoillesi korkkikaarnoja sekä -putkia, kookospiiloja ja muita luonnonmateriaaleja.
RUOKINTA
Surugekot ovat omnivoreja eli sekasyöjiä, eli luonnossa surugekot syövät pieniä hyönteisiä, hedelmiä sekä kukkien nektaria. Vankeudessakin ne vaativat monipuolisen ruokavalion ja niiden ruokavaliossa kalsiumilla on erityisen tärkeä rooli muihin matelijoihin verrattuna.
Vankeudessa surugekkojen ruokavalioon kuuluvat yleensä hedelmäkärpäset, pienet vauvasirkat sekä esimerkiksi hyppyhäntäiset, papupiilokkaat sekä kirvat. Emme suosittele keräämään ruokahyönteisiä luonnosta niiden sisältämän lois- ja tautiriskin vuoksi!
Koska täysikasvuiset surugekot tuottavat lähes jatkuvasti munia, tarvitsevat ne kalkkia. Pölytä kaikki tarjottavat ruokahyönteiset kalkkijauheessa! Tämä on erittäin tärkeää erityisesti täysikasvuisten gekkojen kohdalla, etteivät ne kärsi kalsiumin puutostilasta. Jos sinulla on UVB-putki (jonka käyttöä ehdottomasti suosittelemme) käytä kalsiumjauhetta joka ei sisällä D3-vitamiinia, sillä lisko kykenee UVB-valon ansiosta tuottamaan itse oman D3-vitamiininsa.
Surugekot syövät myös harjasgekkojen ruokavalmisteita - näistä ne saavat tarvitsemansa vitamiinit. Hyviä merkkejä ovat esimerkiksi Pangea, Repashy, Gecko Nutrition, Leapin' Leachies, Rhacofood ja Dr. Rhaco - vaihtoehtoja on siis runsaasti!. Osa harrastajista saattaa syöttää gekoilleen myös vauvoille suunnattuja pilttejä, mutta niitä emme suosittele syötettävän.
Suosittelemme tarjoamaan kasvaville poikasille ruokaa lähes päivittäin - ruokahyönteisiä esim. 5x viikossa ja harjasgekkojen ruokavalmisteita 2x viikossa. Ruokaa olisi hyvä sijoittaa esimerkiksi kahteen tai useampaan eri paikkaan, jotta jokainen lisko pääsee varmasti syömään, eikä lauman alempiarvoisia ajeta pois ruokakipolta.
Täysikasvuisia surugekkoja voi ruokkia hieman harvemmin, esimerkiksi ruokahyönteisiä 3x viikossa ja harjasgekkojen ruokavalmisteita 2x viikossa. Terraarioissa, joissa on sekä täysikasvuisia että poikasia, voi soveltaa ruokintarytmiä ja tarjota ruokaa useampana päivänä viikossa. Huomaathan, että isompi gekkoryhmä vaatii myös enemmän ruokaa! Riittävä kalkin saanti on myös erittäin tärkeää ja sitä ei tulisi koskaan unohtaa.
NAHANLUONTI
Surugekot luovat nahkansa säännöllisesti erityisesti kasvaessaan, ja se on normaali osa matelijan elämää. Nahanluontia ei yleensä edes huomaa, sillä surugekot syövät vanhan nahkansa joka sisältää gekollesi hyödyllisiä vitamiineja ja mineraaleja.
Nahanluonnit sujuvat yleensä mutkattomasti, eikä ongelmia oikeastaan ilmene, jos elinympäristö ja ruokinta ovat kohdillaan. Sillä laji on hyvin pienikokoinen ja siksi hankala käsitellä, elinolojen tulee ehdottomasti olla kohdillaan (ilmankosteus 60-80% ja oikeanlaiset vitamiini- ja kalkkilisät) Nahanluonnin merkkejä ovat harmaantunut olomuoto, aktiivisuuden väheneminen sekä ruokahaluttomuus, mutta lisko palautuu nahanluonnin jälkeen nopeasti.
KÄSITTELY JA KÄYTTÄYTYMINEN
Pienen kokonsa vuoksi surugekko ei ole käsittelylemmikki, vaan ne asuvat pääasiassa terraariossaan eikä niihin tarvitse sen erityisemmin koskea. Jos gekkoa tarvitsee kuitenkin käsitellä esimerkiksi terveysongelmien vuoksi, tulee se tehdä rauhallisesti ja varoen, jotta et vahingossa vahingoita lemmikkiäsi.
Laji on nopea ja kykenee hyppäämään pitkiäkin matkoja, joten mahdollinen käsittely tulee tehdä terraarion sisällä niin, ettei gekko pääse vahingossa karkaamaan. Helpoin tapa pyydystää surugekko on käyttää erillistä rasiaa apuna, ja sulkea se kannella heti, kun gekko on sisällä. Käsin niitä ei ole suositeltavaa ottaa kiinni, sillä voit vahingossa satuttaa gekkoasi, tai se voi pudottaa häntänsä.
Yleensä surugekot ovat melko säikkyjä ja voivat piiloutua heti huomattuaan ihmisen lähestyvän terraariota. Niiden pyydystys voi siis olla melko vaativaa. Yksi tapa pyydystää gekkoja on tehdä niille ansa esimerkiksi muovisesta mehupullosta, jonka sisälle asetetaan herkullista harjasgekkojen valmisruokaa: tämä usein houkuttelee gekkoja syömään.
GENETIIKKA JA LOKALITEETIT
Vaikka surugekot ovat periaatteessa klooneja toisistaan, esiintyy niillä myös hyvin pientä muuntelua genetiikan sekä kuvioiden suhteen. Lajin eri lokaliteeteille ei ole erityisemmin tarkkoja termejä tai määrityksiä, mutta harrastajat ovat jakaneet ne eri ryhmiin niiden fenotyypin (eli ulkonäön) sekä lokaliteetin mukaan.
Laji on tutkimuksien mukaan alun perin hybridisaatio eri lepidodactulys-suvun lajien yksilöistä, jotka lisääntyvät suvullisesti. Tämä voisi selittää eri lokaliteettien ulkonäköerot, vaikka linjojen yksilöt ovat periaatteessa toistensa klooneja.
Oheisessa kuvassa on kolme suvuttomasti lisääntyvää surugekkoa (lepidodactylus lugubris) ja lajin oletetut "vanhemmat", vasemmalla lepidodactylus moestus sekä keltaisempi lepidodactylus sp. sen oikealla puolella.
Vaikka surugekkokoiraat ovat lisääntymiskyvyttömiä, on mahdollista että lepidodactulys lugubris -naaraat voivat paritella muiden lepidodactylus -suvun koiraiden kanssa ja näin tuottaa hybridi-jälkeläisiä.
Vankeudessa pidettäviä värityksiä/kuviomuunnoksia on lähteestä riippuen 3-4, eli A, B, C ja D, mutta huomioithan että näiden tyyppien määritelmät ovat liukuvia, eivätkä ne ole virallisia. Eri lokaliteettien surugekot voivat usein elää samassa ryhmässä ongelmitta. Alla olevasta kuvasta näet karkeasti jaoteltuna erilaisia surugekkotyyppejä, vaikkakin tarkka jaottelu on hankalaa.
Pääsääntöisesti A-tyypin surugekot ovat ns. "perus-surugekkoja" ja ovat yksi yleisimmin vankeudessa pidetty kuviomuunnos yellow belly-surugekkojen lisäksi, jotka näyttävät muuten A-tyypin gekoilta, mutta niiden vatsapuoli on kirkkaan keltainen.
Tämän jälkeen jaottelu voi olla hieman sekavampaa, mutta pääasiassa B viittaa Havaijin lokaliteettiin ja B-tyypin gekon tunnistaa sen selkeistä merkeistä sen selkäpuolen ylä- ja alaosassa. C/D usein viittaa korkeamman kontrastin Havaijin lokaliteetin gekkoihin.
Surugekoista osa on diploideja ja niillä on 22 kromosomiparia, eli yhteensä 44 kromosomia. Osa on kuitenkin triploideja, eli niillä on yhteensä 66 kromosomia - tämä riippuu aina "kloonilinjasta" ja surugekoilla on hyvin vähän perinnöllistä muuntelua verrattuna suvullisesti lisääntyviin matelijoihin, eivätkä eri linjat kykene lisääntymään keskenään, sillä vaikka koiraita silloin tällöin kuoriutuu, ne eivät kykene lisääntymään.
KASVATUS
Surugekko on partenogeneettinen laji. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Partenogeneesi viittaa neitseelliseen lisääntymistapaan, eli naaraan munasolut kykenevät hedelmöittymään ilman koiraan vaikutusta. Tätä ilmiötä tavataan myös monissa muissa matelijalajeissa, mutta huomattavasti harvemmin.
Surugekko on siitä mielenkiintoinen, että se lisääntyy vain neitseellisesti, jonka vuoksi lähes jokainen yksilö on naaras ja täten myös vanhempansa "klooni". Koiraat ovat harvinaisia ja yleensä lisääntymiskyvyttömiä.
Terveet surugekot alkavat munimaan hedelmöittyneitä munia noin 8-10 kuukauden iässä. Tästä alkaa elinikäinen kierto, jolloin naaras munii 1-2 munaa noin 4-6 viikon välein.
Surugekot munivat yleensä erilaisiin koviin pintoihin - juurakoihin, korkkikaarnoihin, kookospiiloihin tai putkiin - ja munia on hyvin hankala irroittaa niin, että ne eivät rikkoudu. Mutta miksi munat ovat niin tiukasti kiinni? Surugekot erittävät muniessaan liimamaista ainetta, joka kovettuessaan "liimaa" munan esimerkiksi terraarion seinään kiinni. Tästä syystä ne kannattaakin yleensä jättää terraarioon hautumaan.
Joskus surugekot voivat kuitenkin kannibalisoida pienempiä gekkovauvoja, jonka vuoksi osa harrastajista siirtää munat hautumaan toisaalle, tai he keräävät vastakuoriutuneet gekot erilliseen poikasasumukseen. Helpoin tapa kerätä poikaset ilman munien irroittamista on asentaa pieni muovikippo (ilmarei'illä) munan ympärille, jotta gekkovauva ei katoa terraarioon kuoriutumisensa jälkeen.
Joskus on saatat huomata, että gekot käyttäytyvät keskenään omituisella tavalla, ikään kuin pyrkisivät parittelemaan keskenään siitä huolimatta, etteivät fyysisesti siihen kykene.
Vaikka pääasiassa kaikki yksilöt ovat naaraita, tämä on tavallista käyttäytymistä ja sen oletetaan liittyvän joko dominointi- ja reviirikäyttäytymiseen, mahdollisesti myös lisääntymiskäyttäytymiseen. Toisin kuin lajin suvullisesti lisääntyvät vanhemmat, surugekot eivät ole erityisen aggressiivisia lajitovereitaan kohtaan, sillä niillä ei ole tarvetta taistella lisääntymiskumppaneista.
TERVEYS JA SAIRAUDET
Alipaino
Alipaino johtuu usein siitä, ettei gekko saa tarpeeksi ruokaa. Tämä voi johtua siitä, että eläintä ei joko ruokita tarpeeksi usein tai lauman muut, hierarkiassa korkea-arvoisemmat jäsenet ajavat alempiarvoisen gekon pois ruokailupaikalta. Jälkimmäisessä tapauksessa usein auttaa useamman ruokailupaikan lisääminen ja/tai terraarion koon kasvattaminen. Alipaino on helppo huomata siitä, että gekon häntä ei ole tarpeeksi paksu.
Hännän tai raajan menetys
Hännän putoaminen on melko tavanomainen itsepuolustusreaktio, joka voi johtua stressistä tai yksinkertaisesti vain säikähdyksestä. Hännän pudotus ei ole gekolle itselleen vaarallinen ja ennen pitkään tilalle kasvaa uusi häntä.
Jos surugekoltasi putoaa raaja esimerkiksi gekkojen välisen kahinan vuoksi tai liskosi jalka jää oven väliin jumiin, paranevat ne yleensä melko hyvin. Voit varovasti puhdistaa vammaa laimennetulla betadinella ja siirtää gekon puhtaaseen karanteeniasumukseen, mutta pienen kokonsa vuoksi suuremmat operaatiot ovat hyvin vaikeita, ellei mahdottomia.
Hengitystietulehdus
Johtuu matelijoilla usein vääränlaisista elinolosuhteista kuten pitkään jatkuneesta liian korkeasta ilmankosteudesta tai liian matalasta lämpötilasta. Infektion hengitysteissä aiheuttaa usein bakteerit ja hengitystietulehdukset vaativat antibioottihoitoa, mutta näin pienen eläimen hoito on erittäin hankalaa, ja ainoa sairauden hoitomuoto voikin olla lopetus. Tämän vuoksi oikeanlaiset olosuhteet ovat ehdottoman tärkeää.
Selkeitä hengitystietulehduksen oireita ovat apaattisuus, raskas henkittely suu aukinaisena, tukkeutuneet sieraimet, kupliva ja limainen sylki, ruokahalun katoaminen ja painonlasku. Jos huomaat hengitystietulehduksen oireita, ole heti yhteydessä matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin!
Päivitetty 23/08/2024
LÄHTEET
Healey Mariah, 11/2017. Mourning Gecko Care. Reptifiles
Trifonov V., Paoletti A., Caputo Barucchi V., Kalinina T., O’Brien P., Ferguson-Smith M., Giovannotti M., 07/2015. Comparative Chromosome Painting and NOR Distribution Suggest a Complex Hybrid Origin of Triploid Lepidodactylus lugubris (Gekkonidae). ResearchGate
R. Radtkey, S. Donnellan, R. Fisher, C. Moritz, Kathryn A. Hanley, T. Case, 01/1995. When species collide: the origin and spread of an asexual species of gecko. Proceedings of the Royal Society of London. Series B: Biological Science
Lighting Guide. Arcadia Reptile