Minimivaatimukset

syväkertaus minimivaatimuksiin ja mihin ne perustuvat

Mihin lemmikkieläinten hoitoon ja elinolosuhteisiin liittyvät minimivaatimukset perustuvat ja mitä ne tarkalleen ottaen edes ovat? Tällä sivulla syvennymme pohtimaan näitä asioita hieman tarkemmin.

HAKEMISTO

1. Mitä minimivaatimuksilla tarkoitetaan?

2. Lajikohtaiset erot minimeissä

3. Vaatimusten kehitys

4. Jos minimiin ei kykene

5. Yli minimivaatimusten hoito

MITÄ MINIMIVAATIMUKSILLA TARKOITETAAN?

Minimivaatimuksista puhuttaessa tarkoitetaan lemmikkieläimen hoitoon liittyviä piirteitä, joiden saavuttaminen on ehdotonta eläimen lajityypillisen hyvinvoinnin ja perustarpeiden täyttämisen kannalta. Niitä ovat esimerkiksi terraarion tilavuus, piiloutumismahdollisuudet, sekä ruokintatiheys- ja määrä. Nämä piirteet voivat vaihdella hyvin paljon lajien välillä, mutta myös lajin sisäisiä eroja voi tietyissä tapauksissa esiintyä, joista yleisin on erityistarpeet eläimen vammautumisen vuoksi. Kun minimivaatimukset täyttää, lemmikkisi kykenee vankeudessa elämään riittävän tyydyttävää elämää, joka kattaa kaikki sen perustarpeet ja hyvinvoinnin.

Jos minimivaatimuksia ei täytä, eläimen elämänlaatu useimmiten kärsii tavalla tai toisella. Esimerkiksi liian pienen terraarion tarjoaminen ei mahdollista eläimelle riittävää liikuntaa, sekä lihasten tasaista käyttöä ja kehitystä. Sinne ei useimmiten mahdu riittävästi virikettä tai piilopaikkoja, jotta eläimen elinympäristö on riittävän suojaisa ja stimuloiva, mikä voi johtaa käytöshäiriöihin. Puutteellinen ruokavalio tai liian vähäinen ravinnonsaanti johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan, mutta vähintäänkin terveydellisiin ongelmiin.

Suomessa lakisääteiset määräykset yksittäisiin eläinlajeihin liittyen ovat hyvin suppeat, jos eivät olemattomat. Kuitenkin yksinkertaisesti laki sanoo seuraavaa eläinten ja erityisesti matelijoiden hyvinvointiin liittyen seuraavasti:

(Laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023 8 §)

Tuotantoeläimenä, seura- ja harrastuseläimenä, sirkuseläimenä ja kiertävässä eläinnäyttelyssä saa pitää vain sellaisia eläimiä ja eläinlajeja, joiden pito voidaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon ja käytännön kokemuksen perusteella järjestää niin, että:

1) eläimillä on mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään ja muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan;
2) eläinten fysiologiset tarpeet voidaan tyydyttää;
3) eläimille voidaan järjestää asianmukaiset pitopaikat; ja
4) eläinten sairastuessa tai vahingoittuessa niille voidaan antaa asianmukaista hoitoa.

(Laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023 33 §)

Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä vaihtaa asentoaan vaikeuksitta. Samassa pitopaikassa pidettävillä eläimillä on oltava mahdollisuus yhtäaikaiseen lepoon.

Pitopaikassa on voitava ylläpitää eläimen hyvinvoinnin kannalta riittävää puhtautta ja hygieniaa. Pitopaikassa oleva eläin on voitava tarkastaa ja sitä on voitava hoitaa vaikeuksitta.

Eläintä saadaan pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa laatikossa tai häkissä taikka muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytystilassa vain, jos eläimen kuljettaminen, sairaus tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä edellyttää.

(Laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023 37 §)

Eläimen pysyvän pitopaikan on oltava riittävän tilava sekä muutoinkin rakenteiltaan ja varusteiltaan sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden sekä niiden olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen, jotka liittyvät liikkumiseen, leikkiin, lepoon, kehonhuoltoon, syömiseen, ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin.

Eläintä ei saa pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä eikä sen liikkumista saa jatkuvasti rajoittaa eläimen kääntymisen estävillä rakenteilla. Uusia parsinavettoja ja porsitushäkkejä ei saa rakentaa ja ottaa käyttöön.

(Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta 8.7.2010/674 26 §)

Pitopaikan lattialla on oltava eläinlajille sopivaa pohjamateriaalia. Tarvittaessa materiaalia on oltava niin paljon, että eläin voi kaivautua sen alle. Pohjamateriaalin kosteuden tulee olla eläinlajille sopiva. Tarvittaessa eläimelle on pitopaikassa oltava asianmukaisesti lämmitettyjä alueita sekä lämpötilaltaan erilaisia alueita. Pitopaikassa on oltava riittävästi eläinlajille sopivia piiloutumispaikkoja. Jos samassa tilassa on useita eläimiä, niillä on oltava mahdollisuus piiloutua yhtä aikaa.

Kiipeilevään matelijalajiin kuuluvan eläimen pitopaikassa on oltava sopivia rakenteita kiipeilyä varten. Puussa elävään matelijalajiin kuuluvan eläimen pitopaikassa on oltava sopivia oksia tai muita vastaavia rakenteita, joiden varassa eläin voi halutessaan levätä sille luonnollisessa asennossa sekä liikkua ja kiipeillä.

Sellaisen matelijan terraariossa, jonka elintapoihin kuuluu uiminen tai oleskelu vedessä, on oltava vesiallas. Vesialtaan koon ja veden määrän on vastattava eläinlajin tarpeita. Mikäli samassa pitopaikassa pidetään useita eläimiä, kaikkien on voitava oleskella altaassa tai kuivalla alueella samanaikaisesti. Kuivan alueen ja vesialueen rajan on oltava muodoltaan sellainen, että siirtyminen alueelta toiselle käy helposti.

Yksi matelijapiireissä hyvin yleinen esimerkki, joka kulkee periaatteeltaan ristiin näiden lakipykälien kanssa on räkkisysteemit, jotka ovat usein kasvattajien käyttämä täysiaikainen asutusmuoto erityisesti käärmeille. Kyseessä on siis vetolaatikkohyllykkö, jonka muovisissa matalissa laatikoissa täysikasvuisia käärmeitä pidetään ja paritetaan vuosikausia, ellei jopa koko elämän ajan. Tämän järjestelmän puolesta esitetään pointteina esimerkiksi tilan säästäminen, kun kyseessä on kymmenistä jopa satoihin käärmeisiin - kasvattajalla ei ole varaa tai halua käyttää varojaan näin monen terraarion hankkimiseen. Toinen pointti on se, ettei kyseinen laji vaatisi muuta hoitoa, eli ajatellaan tämän asutusmuodon täyttävän kaikki minimivaatimukset, joina pidetään piilopaikkaa (itse pimeä laatikko), vettä ja ruokaa.

Suunnittelen kirjoittavani tästä aiheesta kokonaan oman artikkelinsa, sillä se on minulle itselleni hyvin tärkeä, mutta tiivistetysti räkkisysteemissä käärme ei usein kykene kääntymään tai liikkumaan helposti, eli sen liikkumista on rajoitettu jatkuvasti kääntymistä vaikeuttavilla rakenteilla, josta laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023 37 § kertoo vaikkakin terminä käytetään estämistä vaikeuttamisen sijaan. Käärme on toki hyvin erilainen eläin verrattuna vaikkapa hevoseen, jota pidettäisiin niin pienessä karsinassa jatkuvasti, että sen rakenteet estävät tai huomattavasti vaikeuttavat eläimen kääntymistä, mikä olisi myös hevosen fysiologisten perustarpeiden ja välittömän terveyden laiminlyömistä. Käärme kykenee rakenteensa vuoksi kääntymään vaikkapa pienessä ontossa putkessa yllättävän helposti, mutta onko "kääntymisen estäminen" käsitteenä todella jokaisen eläinlajin kohdalla kirjaimellinen, ilman lajikohtaisiin ominaisuuksiin katsomista?

Argumentoidaan, että kuningaspyton ei tarvitsisi valoa hämäräaktiivisina eläiminä, eivätkä tilaa liikkua ja vaihtaa piilopaikkaa kiipeilymahdollisuuksista puhumattakaan, koska "ne luonnossakin elävät termiittikuopissa maan alla", mikä on täysi myytti siinä mielessä, etteivätkö nämä käärmeet tarvitsisi ja todistetusti myös hyödyntäisi luonnon tarjoamaa mahdollisuutta liikkua, kiipeillä ja käyttää lihaksiaan. Pointtinani on kuitenkin se, että räkkisysteemi on yksi esimerkki käärmeen elintilan ja minimivaatimusten huomattavasta rajoittamisesta, jota tulisi pohtia enemmän matelijaharrastajien keskuudessa huomioiden myös edellä mainitsemani lakipykälät, sillä myös kasvatustoiminnan voi toteuttaa tarjoamalla kaikki lajille ominaiset minimivaatimukset vaikka sitä ajateltaisiin "väliaikaisena" asumusmuotona (onko väliaikainen muutamasta päivästä viikkoon tai pariin kuukauteen, vai voiko vuosikausia pitää "väliaikaisena"?). Tämä on kuitenkin hyvin syvä keskustelunaihe, joka menisi tästä eteenpäin tämän kyseisen sivun aiheen ohi.

LAJIKOHTAISET EROT MINIMEISSÄ

Eri matelijalajien välillä voi olla paljon hoitoon liittyviä eroja; osa viihtyy kuivissa terraario-olosuhteissa ja osa vaatii kostean sademetsäympäristön, osa on huomattavasti suurikokoisempia ja osa erittäin pieniä. Nämä piirteet tulee ottaa huomioon, kun perehtyy oman lemmikin hoitoon, jonka lisäksi on hyvä tietää mihin tarkalleen nämä piirteet perustuvat.

Useimmiten maan tasolla elävät tai semi-arboreaaliset (osittain kiipeilevät) käärmelajit vaativat noin oman pituutensa levyisen terraarion, jolloin käärme kykenee venyttämään itsensä suoraksi sen pitkälle sivulle. Tällä mahdollistetaan se, että käärmeellä on tilaa liikkua terraarion päästä päähän ja kehittää lihaksiaan koko kehon matkalta. Lisäksi tämä myös lähtökohtaisesti takaa käärmeen kokoon suhteutetusti riittävän määrän piilopaikkoja ja virikkeitä.

Poikkeuksena tästä on kuitenkin esimerkiksi siankärsäkäärme, jonka koiraspuoliset yksilöt jäävät niin lyhyiksi, että pituussäännön mukaisesti valitussa terraariossa olisi lähes mahdotonta toteuttaa sopivaa lämpötilagradienttia ja riittävää virikettä lajin aktiivisuuteen nähden, jolloin minimivaatimus on käärmeen pituutta hieman suurempi mitta. Toinen poikkeus on väliaikaiset asumukset poikaselle. Jos poikanen on hyvin pieni, jälleen tämän säännön mukaisesti valitussa terraariossa olisi mahdotonta toteuttaa lämpögradienttia oikein.

Terraarion tulee leveyden lisäksi olla riittävän korkea myös maan tasolla eläville käärmeille, jotta lämpögradientti toteutuu ja mahdollisuudet virikkeille mahtuvat terraarion sisään. Jos terraario on liian matala, ei käärme kykene nostamaan kehonsa etuosaa ylös, kiipeilemään tai kaivautumaan. Maan pinnalla eläville tai semi-arboreaalisile lajeille terraarion korkeus on pituutta huomattavasti liukuvampi vaatimus; ns. "ylimääräinen" korkeus ei ole haitaksi vaan mahdollistaa enemmän kiipeiltävää ja tutkittavaa. Mutta esimerkiksi kuningaspytonille ja viljakäärmeelle suositellaan ehdottomaksi minimiksi noin 50-60cm korkeutta, joka on karkeasti ajateltuna hieman alle puolet koko käärmeen pituudesta, kun taas kuningasboa tarvitsee jo korkeampaa terraariota lajille ominaisen aktiivisemman kiipeilytarpeen vuoksi.

Lajikohtaisilla minimivaatimuksilla siis pyritään täyttämään yksittäiselle lajille ominaiset vaatimukset, jotka perustuvat fysiologisiin tarpeisiin ja ominaiseen käyttäytymiseen, sekä luonnonmukaisiin elinolosuhteisiin ja niiden replikoimiseen vankeudessa.

VAATIMUSTEN KEHITYS

Matelijoista löytyy tänäkin päivänä suhteellisen vähän tieteellisiä tutkimuksia, joten hyvin suuri osa hoitoon liittyvistä minimivaatimuksista pohjautuu yleisen tiedon jatkuvaan kehitykseen, jonka pohjalta vankeudessa elävän matelijan tarpeiden toteutumista tarkastellaan. Kun tiedetään mitä kukin laji kohtaa luonnossa ja miten näitä olosuhteita voidaan parhaamme mukaan toteuttaa vankeudessa, voimme tutkia miten eläimen käytös mukautuu ja kehittyy ns. "tavallisen" harrastajakunnan silmin. Mikä vaikuttaa eläimen olemukseen negatiivisesti ja mikä positiivisesti, millä tämä perustellaan. Nykypäivänä tämä johtaa jatkuvaan keskusteluun internetissä, mikä kollektiivisesti alkaa muovata eläimelle suositeltuja minimivaatimuksia ympäri maailmaa, kun osaa hakeutua oikeaan paikkaan tietoisesti tai sattumalta.

Yleisistä perustelluista käsityksistä huolimatta tieto voi olla hankalasti saatavilla eri maailmanosissa, myös Suomessa. Jos suomalainen matelijoista kiinnostunut ei vaikkapa osaa niin sujuvaa englantia, että hän pääsisi aivan viimeisimpiin lähteisiin käsiksi, voi suomenkieliset ensimmäiset hakutulokset netissä olla vuosien takaista tietoa. Yleisiä ovat eläinkauppojen kirjoittamat ohjeet, jotka eivät pyri seuraamaan viimeisintä tieteellisesti perusteltua tietoa, jotka uusi matelijan omistaja sitten omaksuu lemmikin oston yhteydessä. Harva aktiivisesti päivittää hoito-ohjesivujaan, kenties harrastustoiminta on loppunut, resursseja ei ole tai yksinkertaisesti "miksi korjata jotain, joka ei ole rikki?" -ajatusmalli. Jos tavalla X on selvitty vuosikymmeniä, miksi muuttaa käytäntöjä?

Hyvä esimerkki tästä kehityksestä maailmalla on lämmitystekniikka. Yhä edelleen moni harrastaja, eläinkauppa ja kasvattaja voi suositella lämpömaton käyttämistä täysin riittävänä matelijalle, vaikka tiede on osoittanut niiden tuottaman lämmön olevan hyvin heikosti ihokerroksia läpäisevää, eikä niin sanottu "mahalämpö" niillä ole ehdotonta ruoansulatuksen toiminnalle, vaikka niinkin kuuluu väitettävän. Tämä ei siis ole viimeisempien standardien mukaisesti riittävä minimivaatimukseksi, vaan IR-A tai vähintään IR-B-säteilyä tuottavaa lämpölamppua pidetään ehdottomana matelijan lajityypillisen käyttäytymisen edistämisen ja tukemisen vuoksi. Eläinkaupat kuitenkin yhä suosittelevat ensimmäisenä vaihtoehtona lämpömattoa, kun asiakas pohtii lemmikkinsä terraariotekniikan valintaa.

Tämä aihe on melko monimutkainen ja paneudunkin siihen liittyviin perusteluihin paljon syvällisemmin "lämmitys ja valaistus"-sivulla, käytän sitä nyt tässä vain konkreettisena esimerkkinä tekniikan ja tiedon kehityksestä.

JOS MINIMIIN EI KYKENE

Jos lemmikinomistajana et kykene tarjoamaan ehdottomia minimivaatimuksia eläimen perustarpeiden ja lajityypillisen hyvinvoinnin takaamiseksi, ikävältä kuulostava tosiasia on, että olisi kyseisen eläimen kannalta parempi harkita sen sijoittamista sellaiseen kotiin, joka pystyy nämä tarpeet täyttämään. Tämä aihe on usein kipeä, mutta siitä tulee keskustella.

Olisi aivan ihanaa, jos ihminen kykenisi ottamaan luokseen jokaisen haluamansa eläimen tuosta vain, mutta todellisuudessa vastuullinen lemmikinomistaja harkitsee etukäteen sitä, että kykeneekö hän varmasti tarjoamaan riittävän suuren asumuksen, tarpeeksi virikkeitä, oikeaa ravintoa ja riittääkö hänellä aika jokaiseen hoitotoimenpiteeseen, kuitenkaan unohtamatta äkillisiä eläinlääkärikustannuksia.

Jos näitä tarpeita ei kykene täyttämään, ihmisestä täysin riippuvainen eläin ansaitsee päästä sellaiseen paikkaan, joka siihen pystyy. Lemmikkimatelija ei itse kykene ruokkimaan itseään, vaan se riippuu täysin ihmisestä. Se ei kykene itse siivoamaan jätöksiään eikä sanoittamaan sitä, jos jokin sen lajille ominaisista käyttäytymistarpeista ei pääse toteutumaan esimerkiksi liian pienessä terraariossa. Uuden terraarion hankinta voi olla hyvin kallista, mutta ihmisen, joka on kyseisen eläimen omalle vastuulleen ottanut on täydessä vastuussa tämän tarpeen täyttämisestä.

On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon tavallisesta poikkeavat odottamattomat tilanteet, joissa on kyseessä väliaikainen minimivaatimusten saavuttamattomuus, joka kuitenkin varmuudella saadaan korjattua niin lyhyessä ajassa, ettei se vaikuta eläimen perusterveyteen ja turvallisuuteen. Esimerkiksi jos terraario hajoaa käyttökelvottomaksi ja joudut siirtämään 120cm vaativan käärmeen 90-100cm terraarioon kuukaudeksi, kunnes saat tilattua uuden, ei tämä ole sellainen tilanne jossa käärme pitää välittömästi saada uuteen kotiin. Toki käärme vaatii tilaa lajityypilliseen käyttäytymiseen ja esimerkiksi lämpögradientin toteutumiseen ja lämmönsäätelyynsä, ei sen elämänlaatu ehdi kärsiä niin huomattavasti lyhytkestoisissa poikkeusolosuhteissa, mikäli se saadaan toteutettua turvallisesti ja muut perustarpeet täyttäen (kosteus, ruoka, vesi).

Tai jos käärmeesi lämpölamppu palaa äkisti loppuun, eikä kaapissasi enää ollutkaan yhtään varakappaletta, voi käärmeesi yleisesti ottaen odottaa esimerkiksi viikon ajan turvallisesti ilman normaalia lämmitystä, mikäli se ei ole juuri edellisenä iltana syönyt.

Huomaa kuitenkin se, että nämä esimerkit ovat viitteellisiä, emmekä ole eläinlääkäreitä. Käytä aina omaa harkintakykyäsi, tietämystäsi ja kysy muiden neuvoa tarvittaessa konsultoiden eläinlääkäriä, kun aiheena on lemmikkisi hyvinvointi ja turvallisuus. Tätä aihetta tulee pohtia laji- ja yksilökohtaisesti olosuhteet huomioon ottaen, sillä on hyvin hankalaa asettaa tarkat jokaiseen tilanteeseen pätevät säännöt.

YLI MINIMIVAATIMUSTEN HOITO

Minimivaatimukset ylittävällä hoidolla tarkoitetaan siis sellaisen hoidon tai olosuhteiden tarjoamista, jotka ylittävät lajille ominaisesti laaditut ehdottomat perustarpeet täyttävät minimit. Esimerkiksi jos terraarion minimikoko on 120x60x60cm, voit tarjota vaikkapa 150x60x60cm kokoisen terraarion sen sijaan. Tämä on yleisesti ottaen hyvin kannustettavaa, jos siihen löytyy sopivat puitteet. Sillä voit tarjota lemmikillesi lisää elintilaa, tutkittavia terraariokoristeita ja virikettä, mikä entisestään tukee hyvinvointia ja lajityypillistä käyttäytymistä. On kuitenkin otettava huomioon se, että voiko kyseistä ominaisuutta tarjota "yli minimin" turvallisesti.

Et esimerkiksi voi laittaa ympäristölleen hyvin herkkää kuningaspytonia 200x100x60cm terraarioon sellaisenaan olettaen, että se vaikuttaa lemmikkiisi välittömän yksiselitteisesti positiivisella tavalla. Sinun tulee perehtyä aiheeseen ja pitää huoli siitä, että suurempi terraario on sisustettu lajille ominaisella tavalla, eli tässä tapauksessa riittävän suojaisasti hyödyntämällä paljon tekokasveja, oksia ja muita koristeita. Lisäksi sinun tulee huolehtia siitä, että terraario lämpötila ja kosteus pysyvät kuningaspytonille riittävillä tasoilla ja, että päivität tarvittaessa järeämpään terraariotekniikkaan sen mukaisesti. Terraarion on pysyttävä myös turvallisena mahdollisten pudotusten varalta, eli sinun tulee pitää huoli siitä, että "rikot" pudotuksia riittävällä sisustuksella läpi terraarion koko tilavuuden.

Toinen esimerkki on UVB-valaisu, joka voi huolimattomasti toteutettuna olla jopa vaarallista lemmikkimatelijallesi. Perehdymme UVB-valaistuksen tuomiin hyötyihin ja muihin huomioitaviin seikkoihin tarkemmin "lämmitys ja valaistus"-sivullamme, mutta yksinkertaisuudessaan liian tehokas UVB-putki voi aiheuttaa palovammoja erityisesti puutteellisesti sisustesuissa olosuhteissa vähäpigmenttiselle värimuodolle. Suosittelemme jokaiselle matelijalle UVB-valaisun tarjoamista, mutta joidenkin lajien kohdalla se ei ole selviytymisen kannalta elämän ja kuoleman kysymys.

Onko tämä vaiva sitten oikeasti sen arvoista? Mielestämme kyllä. Vaikka minimivaatimukset nimensä omaisesti toteuttavat riittävän hyvän elämänlaadun ja virikkeet, eikä ole lemmikkisi välittömän hyvinvoinnin kannalta pakko tarjota sen enempää, on yli minimivaatimusten olosuhteiden tarjoaminen silti vaivansa arvoista. Kyseessä on kuitenkin lemmikkieläin, joka saattaa elää yli 20-vuotiaaksi vankeuden rajallisessa tilassa ja suunnilleen muuttumattomissa olosuhteissa, jos asian eteen ei nähdä erityistä vaivaa. Jos kotonasi on ylimääräistä tilaa, suosittelemme lämpimästi harkitsemaan yli minimivaatimusten terraarion tarjoamista, jotta lemmikkisi saa lisää tilaa tutkia ympäristöään. Tämä aihe on kuitenkin minimivaatimusten jälkeen pitkälti mielipide- ja resurssikysymys, joista on kuitenkin hyvä käydä rakentavaa ajattelua ja keskustelua, mitä toivon tämän sivun herättävän.

Löydät sivuiltamme useille matelijoille omat lajikohtaiset hoito-ohjeensa, joista löydät myös niiden hoitoon liittyviä minimivaatimuksia ja yleisiä suosituksia, jotka perustuvat omien ja lukuisten muiden kanssaharrastajien kokemuksiin, sekä tieteeseen. Pyrimme tarjoamallamme tiedolla innostamamaan minimivaatimuksen ylittävään hoitoon, mikäli se on yksilölle mahdollista, mutta ehdottomien minimivaatimusten tarjoaminen ei tee yksilöstä yhtään huonompaa tai vähemmän aiheeseen perehtynyttä tai panostavaa omistajaa, sillä suosittelemamme minimivaatimukset kattavat eläimen ominaistarpeiden riittävän toteutumisen ja hyvinvoinnin. Tätä minimivaatimuksilla nimen omaan tarkoitetaan.

Jos kuitenkin kykenet nyt tai vuosien päästä tarjoamaan esimerkiksi suuremman terraarion, on se oikein toteutettuna positiivinen lisä lemmikkisi päivittäiseen elämään tuomalla uutta virikettä ja tilaa liikkumiselle. Muutokset voivat viedä aikaa ja resursseja, mutta mahdollisuuden tullen nämä upeat eläimet ansaitsevat kaiken lisän, joka niille voidaan tarjota.